keskiviikkona, tammikuuta 21, 2009

Arktika


Hän herää ja heille järjestetään häät.
Hän ei herää ja heille järjestetään hautajaiset.
Planeetan kokoinen satu on kaikille tuttu.


Hänellä on kumma, uni ei tuule.
Aurora nousee vuoteestaan, asettuu peilin eteen ja piirtää silmät,
tekee silmille kuten lähteville silmille tehdään, peitellään.

He siittävät lapsen revontulten alla.


Tämä tapahtui kauan sitten ja nousi esiin, kun hän syntyi.
Jo syntyessään hänellä oli kumma
ja valtakunnan jokainen rukki poltettiin välittömästi.


Hänen syntyessään muuttolinnut kadottivat suuntavaistonsa.

Hän tahtoo olla kaunis ruumis.

Hän pitää siitä miltä hengen kevyt voilee tuntuu paljaalla iholla,
hän on valmis

Linnuiksi pukeutuneet tapahtumat hajaantuvat näyttämölle,
vainajien veri värittää lajille tyypillistä kukkaisloistoa,
pinnan alla kuohuvat väkivalta ja seksi.


nukkumaan sata vuotta.
Jättiskriinillä kuohuvat revontulet.

1 kommentti:

Henriikka kirjoitti...

Täs on huikaisevan hieno ja pelottava ydin. herättää myös kirjoittamisen halun