Kaipaus, nahistuneet tomaatit,

mutta kuolleina me emme syntyneet.

Rinnan kaari piirtää mustaa sifonkia,
katkottujen hämähäkkien jalat jatkavat metsästystä,
tahtoisit pukea tämän mallinuken kuolleisiin lehtiin,
mutta et suo nukelle sitä onnea.
                                    Sokerintahmaiset kyyneleet vai jokin toinen erite,

                       joka paikkaan kasvosi virtaan

takertuva laiva peilissä kuolemaa tekevä ampiainen
kiertää, suriseva suru
                                                                mitä loppuminen tarkoittaa.
Mitä tarkoittavat punaiset marjat keltaisessa pihlajassa,
         mitä rusinoiksi kutistuvat rintasi.

Et usko veren virtaavan ellet näe sitä       eltaantunutta vihreää       haavat
vapisevat metsässä, jokin orava
joka leikkiessään unohtaa kerätä talvivaraston.
Pian päivät kylmenevät yöksi ja sänkysi silmien

                                    väriset lakanat

kuvittavat tyhjyyden kiinni ihoon,
                                    suru jättää omenat puihin,

mutta me emme syntyneet.