On vaahteran varjo, on maitohorsman varjo, on vuorimännyn varjo ja siinä sinun varjosi pitkällään rinteessä kuin kiehumaan jätetty kattila. Katso miten varjot tekevät, mustat linnut keväällä. Sinulla on punainen nokka ja päivänvarjo, minulla sade ja siipipeili sinun katsoa kun syöt minua maailman täyteen. Ei se ole nurmikon syy jos housut tuntuvat märiltä. Minkälainen rakkaudentunnustus tuokin on olevinaan. Laskuvarjo sotkeutuu puuhun tekee pesää, avustustarvikelaatikot kukkivat oksilla kuin tihentymät länsimaista kulttuurihistoriaa. Sinä siellä kaukana teet historiaa. Sormi suussa kenen sormi. Odotamme kunnes kuu ratkeaa sijoiltaan auringon rinnoille, varjot asettuvat päällekkäin, kastepisara kuin katsepisara kierii lupiininlehdeltä kohtuun. Leija näkee myyrän ja tekee äkkisyöksyn maata kohti, kuuluu poksahdus ja pilvet satavat maitoa. Vastasyntynyt kylpee ruohikossa, siro rottinkipuinen ruokailuryhmä.