Kultaseni, tänään olen hyvin väsynyt,
värit soivat tunkeilevasti korvan juuressa
ja kiven halkaiseminen on vienyt kaikki voimani.
Kävin eilen kaupungissa, delfiinit olivat oppineet uusia temppuja,
istuin aivan edessä ja kastuin. Yön kuivasin housuja tuulessa
niin että käteni ovat vieläkin aivan kuurot
ja korsetti puristaa päätäni kuin tulppaani.
Kultaseni, tahtoisin että tapetoisit huoneeseeni koivikon,
olen niin uupunut horisonttiin, pelkään että sairastut
ja lähdet pois. Koivumetsässä meidän olisi hyvä, uppoaisimme
sonaattimuotoon viikkokausiksi ja käärisimme tuohesta sätkiä.
On monia muitakin samanlaatuisia asioita mutta tahtoisin
kuitenkin säilyttää lentokalat. Mitä mieltä olet
lentokaloista koivumetsässä.
Näetkö kuinka hopeakyljet vilahtelevat lehdistöissä.
Tämä ikuinen auringonnousu saa mieleni murheelliseksi ja pelkään.
Kuinka timanttien silloin käy,
kuka avaa käärinliinat,
kuka ruokkii vastasyntyneet.
Oletetaan silti, että emme ole
kovinkaan poikkeuksellisia. Riitelemme kerran päivässä
siitä kumpi joutuu maalaamaan seepran,
vaikka olen kertonut sinulle useasti kuinka mustavalkoinen
saa oloni turvalliseksi. Siksi tapetoi minulle koivumetsä.
Luulen, että vihreän kuunteleminen tekisi meille hyvää,
kerroinko jo delfiineistä, housuni ovat vieläkin kosteat ja aurinko
nousee pääsiäismessun kaltaisena.
Äitien itku käy korviini, miksi he eivät ole onnellisia,
veisitkö heille pari riikinkukkoa vastalahjaksi kyyneleistä.
Kyyneleet tekevät niin hyvää väsyneelle iholle.