Kesä kulkee kannoillasi kuin varjo puhkeaa
jokaiseen painaumaan jonka jätät nälkäiseen saveen.
Varsat telmivät laitumella hännät letitettyinä
hirnahteleva massa hyönteisten massa
on ihmisen massaa suurempi. Mene laiska muurahaisen tykö,
katso sen menoa ja viisastu.
Sinulla on tehtävä,
etsit paranormaalia vuodenaikaa
sormet herkkinä kuuntelet miten esineet tuntevat,
nimenhuudossa nostat kätesi viimeiseksi,
mutta kesä kavaltaa sinut.
Puutarhatuoleihin sinulla on erityinen suhde,
ne janoavat verta ja lihaa.
Tahtoisit perustaa siirtokunnan, lumi sulaa
vuorenhuipuilla kiipeävät ovat raivokkaampia kuin koskaan.
Ikiroudan maassa olisi sinulle käyttöä,
nostaist kulkiessasi meren pintaa monta metriä,
mitä kaikkea se pelastaisi. Delfiinit ottaisivat vallan,
valtameri kääntyisi vuoteessaan ja ahneet hiirenkorvat
muuttaisivat riutoille. Varastettu vesi
on makeata, perhonen
laskeutuu hedelmäviipaleelle ja hyttynen käsivarrelle.
Annat sen juoda vatsansa täyteen.