Kuumeinen yö

Minulla on sinuun syvä vaikutus, päivät kuin kastehelmet, kuivuvat.
Tanssimme hetken onnellisten päivien alla hiekka kengässä hiertäen,
kiertäen tämän akselin ympäri, joka meidät erottaa.
Rakastunut tulvii vivahteita, oksentaa hautakuoppansa imeläksi,
niin minä tahdon satuttaa vuodet kypsiksi sinun ohjailla omenoitani.
Nyt viimeinen riippuu puussa kuin pakastekuivattu heinäsirkka
täynnä olemisen tyhjää siritystä, joka on vain muisto,
sanahelinää jonkun toisen hautajaisissa.
Sitä kutsutaan pieneksi kuolemaksi,
kun aivot hetkeksi tyhjentyvät kaikesta muusta.
On lankeemus ja sen jälkeinen raukeus, oi
kosketa minua henki, kosketa kirkkaus ja anna
lupa toivoa liikoja ja pudota korkealta, se on uhraus,
viisi leipää ja kaksi kalaa, jotka sikiävät mullastaan appelsiinipuita,
siemeniä, jotka tahmaavat sormet teemaksi.
Jos minä olen vedenpaisumuskertomus,
taivut puoleeni kuin emoonsa leimautunut sateenkaari.
Jos minä olen suunta ja tarkoitus,
sinä olet haparointi pimeässä leijonan pesässä.
Jos sinä olet kuu, minä olen ihmissusi.
Sinä olet kuva, jota vasten painaa huulensa, puraista
kuumeinen yö, joka nojautuu alastomaksi varjoksi.