Talviuni

Unessa lensin, kuinkas muuten,
kotitalon yllä, oli talvi.
Metsä kaadettu, mutta polttopuuvuoria
ei näkynyt, muureja, savua, merkkitulia.
Unessa lensin hiljaa hiljaisuuden yllä:
"kaikki nukkuvat tai ketään ei ole".
Mekkoni oli valkea ja taivas, kuinkas muuten.
Siivet eivät päästäneet ääntäkään
ja liihottelin olevani yksin,
tiesin taivas on kuultava hiljaisuus, siitäkös rintani
pullistui ja puhkesi.
Kirjoitin maidolla kevään,
sulatin lumen ja jään, kirjoitin metsä
ja metsä kasvoi suoraan kukkaan.
Talo värjäytyi kodiksi taas ja savu nousi piipusta,
mutta rintani roikkuivat maassa. Kohta on aamu
pitäisi herätä kuin aikuinen,
kantaa yksin salaisuutta, etsiä siemenpuuta,
että kaikki on valkoista, varsinkin kohtu.
Pitäisi päättää herääkö.
Hengitän siivet sisään, käärin rintani rullalle.
Kaksi simpukkaa paidan alla vastaan että minä
tiedän, kun isä kysyy.
Polttopuut alkavat loppua.
Mikä puu kaadetaan tänä vuonna.