Kanavoi I

Minä vihaan aamuja iltoja minä vihaan.
Minä vihaan ihmistä, aikaa, ihmisiä ja aikoja minä vihaan.
Päivää minä vihaan yötä, yötä päivää lapsia ja aikuisia,
vastasyntyneitä vanhuksia, keski-ikäisiä kolmekymppisiä,
teinejä minä erityisesti vihaan hormooneja.
Vihaan tissejä, pippeleitä ja pusuja,
kaikenlaista lääppimistä minä vihaan.
Minä vihaan lääkäreitä, länkisääriä, kirvesmiehiä ja kirjailijoita,
vihaan reseptejä, polvisukkia, sahanpurua ja kirjoja.
Kustantajia, poliiseja, tarhatätejä ja vettä vihaan sopivasti,
koska pelkään. Minä vihaan pelkoa.
Minä vihaan liikaa ja minä vihaan liian vähän,
mutta sen minkä vihaan vihaan hyvin.
Vihaan stressiä ja vihaan että ei stressaa,
vihaan niin että stressaa varmasti.
Vihaan päätä, päättömyyttä, ruumista ja ruumiittomuutta.
Minä vihaan syödä ja syömättä minä vihaan olla.
Minä vihaan lihaa, minä vihaan voita läskiä makkaroita.
Vihaan kaikkea liian kevyttä ja raskasta vihaan olla raskas.
Minä vihaan jumppaa hikeä selluliittia minä vihaan.
Kotkotuksia, kanoja, kanaloita ja karsinoita.
Miehiä, naisia, lapsia ja kaikkea mitä niistä ja niiden väleistä sikiää.
Minä vihaan että naurattaa kun luen ääneen mitä vihaan.
Vihaan naurua, laulua, optimisteja ja pessimistejä,
vihaan pedikyyriä ja optikoita.
Vihaan näkeviä, näkemättömiä, näkyvää ja näkymätöntä.
Vihaan silmiä, korvia, kuonoja ja kieliä.
Minä todella vihaan kieliä.
Minä vihaan kielitaitoisia, -taidottomia vielä enemmän.
Minä vihaan negatiivisia ihmisiä, itseäni minä vihaan.
Minä minä minä vihaan sinua, häntä ja kuutta miljardia muuta.
Minä vihaan kuuta, aurinkoa minä vihaan.
Sadetta vihaan paistetta vihaan pilviä
vihaan autoja vihaan autottomuutta vihaan
ilmastoa, muutosta ja muuttumattomuutta.
Minä vihaan että vihaan
ja tämä ei vittu ole mikään googleruno.
Tämä on vihansyöjäruno,
ja sitä minä vihaan.