Nainen vaeltaa kaduilla ja metsissä,
ruska ojentuu ihmisen ylle, hämärä.
Nuorukainen pukeutuu synnyttäjäkseen,
kasvattaa roikkuvat rinnat,
peltojen yllä riippuu halla.
Vuosi kiertyy yhteen ihminen ihmiseen.
Seisahtavat tien poskelle, korvan juureen,
ottavat oppia kaisloista ja kultaisista piiskuista,
pysähtyvät hallavan hunnun hiusneuloiksi.
Lapset saalistavat toisiaan taskulampuilla,
huutavat iik etanoille lehtikasoissa,
maalaavat syksyn sormivärein, värein.
Nainen vaeltaa, kylmyys, pimeys,
lammen rannalle ei öiseen aikaan uskalla,
maassa voi maata lyhenevää aikaa,
kivellä istuva saa taudin.
Tulee miettineeksi isolla alkavia sanoja,
jumalaa, naista ja punaista maata.
Maata vain.
torstaina, lokakuuta 19, 2006
syys
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Tuot esiin vahvan käsityksen syksyn naiseudesta. Tämä teema toistuu muillakin, sinulla aivan selkeänä. Onko muilla vuodenajoilla sukupuolta? Ovatko kaikki syksyt naisia?
Onnistuit! Ihana runo, mehevät kuvat. Eivätkö kaikki vuodenajat ole naisia?
Ehkä on päinvastoin - maa on feminiini ja vuodenajat, olosuhteet, jotka saavat maan viheriöimään tai lakastumaan maskuliinisia.
Unohdin sanoa, että pidin runosta, kuten aina!
"Keväällä herännyt nuorukainen pukeutuu synnyttäjäkseen,
kasvattaa roikkuvat rinnat." Tämä pysäytti miettimään, miten asianlaita onkaan. Syksy on nainen, vai onko se sittenkään niin mustavalkoista? Ja miksi on tarvetta määritellä vuodenajallekin sukupuoli..
Minulle tämä aukeni seuraavasti.
Asunnoton nainen (elämänsä syksyssä, sekä syysaikaan muutenkin)mietiskelee miten selivää tulevan pimeän ja kylmän vuodenajan yli. Kun maakin on jo niin kylmä ettei voi edes istua. Saati siinä maata.
Asunnottomien kohtalosta yritettiin taas 17.10. asunnottomien yöllä muistuttaa, päättäjiä kait.
Kiitos ajatuksistanne!
Niin, en lukenut muiden runotorstailijoiden runotuksia syksystä, mutta tuntuu hyvinkin luonnolliselta lähestyä vuodenaikoja sukupuolten kautta. Mutta onko se tarpeellista, kuten Turparulla kysyi, tuoda/levittää sukupuolitematiikka kaikkialle..? Kuten sanoin, se ehkä tuntuu luonnolliselta, luonnolta itseltään.
Ja miten vuodenajat määrittyvät, kaiketi "helpoimmin" tyyliin jing & jang. Pimeys naiseutta ja ne kevät/kesä maskuliinista, valoa. Aivopesua tai ei, mutta näin vuodenajat myös minulle näyttäytyvät. Kevät kuin vasta laitumelle päässyt nuorukainen, ori ja talvi edelleen hautova emo...
Tuo mitä Suojakänni kirjoitti, herätti minussa ajatusta. Feminiini maa, vuodenajasta riippumatta, ja olosuhteet maskuliini puoli, siementävä ja laskastuttava. Toisaalta näin ajatellen varovainen feminismi minussa ponnistaa seisaalleen, huudahtaa hmm!seis! :)
Lähetä kommentti