Kotipihlajassa jäljellä muutama vihreä sormi
Lasten nenät vuotavat syksyä
Valkoinen hius ei ole enää uutinen
Tahdon viimetalvisen lumen satavan ikäni seis
(Runotorstain kapinaan.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
porkkanapenkkejä ja tiffanylasijakkaroita
5 kommenttia:
Se oli ihmistä. Kosketti.
Pidin. Viimeinen säe salaperäisyydessään kruunaa runon.
Hiljaista mielen kapinaa syksyä/vanhenemista vastaan, mutta haluammeko pysähtyä vai vain aikako . . .? Lyhyesti, mutta sanomaa.
Kiitos Jukka. Ilo kirjoittaa, jos saa aikaisesti ihmistä.
tui tui, tui :)
ja Sikuri. Niinpä. Halutako pysäyttää aika vain (osata) pysähtyä itse..?
Aika on kääntynyt nurin päin nurin kurin
Lähetä kommentti