jono etenee vastaanottovirkailijalle asti
muste maistuu katkeralta
retkeilen museo-siipeen
vitriinissä kyniä
ihmettelen pureksittuja päitä
tohtori määrää kilotavun tajuntaa
saan sähköiskun
kilo tavuja
taltuttaa hermokuumeen kuin kuumeen
esitän lisämuistitilauksen
muistan äitiä verkkokortilla
lihani paperoituu
olen nauttinut liikaa kirjeitä
kommentoin itseäni yhä
merkillisemmäksi
potilastoverini kuristuu johtoihinsa
langaton yhteys on ihmisoikeus
kirjaudun ulos
muutan ikiomaan keskusyksikköön
(Uudelleen lämmiteltyjä sanoja Runotorstain haasteeseen.)
3 kommenttia:
Aika hurja sairaalaruno. "lihani paperoituu
olen nauttinut liikaa kirjeitä
kommentoin itseäni" hienoa!
Huomaatko miten tekstisi tulevat yhä abstraktimmeiksi? Huomaatko miten sanot yhä enemmän rivien välissä kuin riveillä? Oletko miettinyt... oletko löytämässä vai kadottamassa ajatuksesi? Lähestytkö vai loitonnutko itsestäsi? Ehkä vain tiedät yhä paremmin mitä haluat sanoa.
Hej du! Kahvia tarjolla, noista ois kiva vaihtaa ajatuksia! ;)
Lähetä kommentti