perjantaina, syyskuuta 22, 2006

diaarimerkintöjä

jono etenee vastaanottovirkailijalle asti
muste maistuu katkeralta

retkeilen museo-siipeen
vitriinissä kyniä
ihmettelen pureksittuja päitä

tohtori määrää kilotavun tajuntaa
saan sähköiskun

kilo tavuja
taltuttaa hermokuumeen kuin kuumeen

esitän lisämuistitilauksen
muistan äitiä verkkokortilla

lihani paperoituu
olen nauttinut liikaa kirjeitä

kommentoin itseäni yhä
merkillisemmäksi

potilastoverini kuristuu johtoihinsa
langaton yhteys on ihmisoikeus

kirjaudun ulos
muutan ikiomaan keskusyksikköön



(Uudelleen lämmiteltyjä sanoja Runotorstain haasteeseen.)

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Aika hurja sairaalaruno. "lihani paperoituu
olen nauttinut liikaa kirjeitä
kommentoin itseäni" hienoa!

isopeikko kirjoitti...

Huomaatko miten tekstisi tulevat yhä abstraktimmeiksi? Huomaatko miten sanot yhä enemmän rivien välissä kuin riveillä? Oletko miettinyt... oletko löytämässä vai kadottamassa ajatuksesi? Lähestytkö vai loitonnutko itsestäsi? Ehkä vain tiedät yhä paremmin mitä haluat sanoa.

Anonyymi kirjoitti...

Hej du! Kahvia tarjolla, noista ois kiva vaihtaa ajatuksia! ;)