Heitän kuun hartioiltani,
kaulavaltimot vuotavat yön ulos,
silmien kraaterit täyttyvät tulella.
Olen kuva, jota ei saa katsoa suoraan,
säteilen sokeutta,
palan puhdasta aurinkoa.
(Inspisteksti löytyy täältä.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
porkkanapenkkejä ja tiffanylasijakkaroita
8 kommenttia:
Pidän tästä paljon, aivan huima runo! Hurjia kuvia, jotka toimivat tässä tekstissä juuri eivätkä melkein. Olipahan aamunavaus :)
Tykkään. Pelottavaa, synkkää valoa.
kiitos tui.
kiitos allyalias.
valo on hurjaa.
Pidän tästä hirveän kovasti. Tuimaa, tuntuu niin omalta, ei välttämättä kokemalta mutta uumoilemalta.
Räjähtävän vahva teksti, sellaista dramaattista vampyyrimaista plathilaisuutta. Diggailen!
Voimaa ja volyymia!
Peikko katsoo. Polttaa silmänsä ja iloitsee.
Kiitos palautteestanne. Mukavaa, että herätteli tunnetta ja ajatusta.
Lähetä kommentti