Aamulla ripustan verisen lakanan parvekkeelle, katsokaa
Päivällä ompelen uuden valkoisen
Veri sisällä tahtoo
sormia, saumoja, sormustimia,
pitsiksi virkattuja lupauksia, jotka voi unohtaa,
metreittäin hypisteltäviä kuiskauksia
niskavilloista ja karstatuista häpykarvoista
kultaselle sulhaselle huopahattu,
värttinän piston pituinen päiväuni
Illalla olen taas neitsyt
(Runoto - muutos.)
9 kommenttia:
Kapioiden salaperäisyys on jäänyt minulta huomiotta. Hyvä ettei muilta. Hieno runo, jännittävä näkökulma, tiuha tunnelma.
Tässä on sisältöä ja hienoja lauseita. "pitsiksi virkattuja lupauksia, ...
metreittäin hypisteltäviä kuiskauksia..." (näen äitini tyttönä istumassa kangaspuissa ja kolkuttamassa kapioiden kankaita, jotka osin riittivät loppuun saakka).
Yllättävä viimeinen lause pyörähtää takaisin ensimmäiseen. Oikein hieno.
Tämä on RUNO. Hieno.
Oikein hallittua ilmaisua. Kunkin säkeen kohdalla oikein hamusin seuraavaa. Nälkä kasvoi syödessä ja loppu olikin makoisin.
Oioi. Maiskuttelen kommenttejanne hyristen. Kiitoksia kannustuksesta.
Muutos -huijaus?
Pidin tästä runosta.
Monia ennen naiselta oletettuja asioita olet saanut runoosi (neitsyys, verisen lakanan näyttäminen hääyön jälkeen, itse ommellut kapiot)olet saanut mukaan. Vaikka kuvasto ja asiat voivat olla vanhanaikaisia, on runo moderni. Hieno teksti!
Tässä on ihmiskunnan historiaa verisimmillään,heh.
Mielettömiä perinteitä,paljon on naisen elämässä ollut salaisuuksia ja oma minuus yleinen.
"Olen taas neitsyt". Kuvaa hyvin nykyaikaa ja sitä kuinka kaiken saa purkista,tai niin ainakin mainoksissa luvataan.
Minäkin pidin. Erittäin toimivaa.Tämä runo kestää lukukertoja. Kronologisen ajan ympyrä sulkeutuu,vanhasta nuoreen.
kiitos susupetal ja tui.
ja anna. löysit taas oivallisen ajatuksen, saanen sanoa runoni inspiroimana :) tarkoitan siis tätä "kuinka kaikkea saa purkista"...
Lähetä kommentti