miten minä odotan, että olen vuosia paljon
vanhempi, että olisin jotain
kirjoitettavaksi
(oikeasti minua ärsyttää se E.Paasilinnan suomalaiseen sieluun iskostama "pitää elää sellainen elämä, että..."- ajatus, mutta välillä kuin nyt tuntuu, että siinä on vinha perä. elää konkreettinen elämä, pelkkä pään kokemus sielun vaiva ei riitäkään sanan jalostajaksi.)
keskiviikkona, toukokuuta 24, 2006
vain toteamus
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
tai sitten erikoisen tavallinen.
itsensä ajatteleminen erikoiseksi käy helposti itsen ylentämiseksi ja siitä taas elämä tuntuu antavan piiskaa.
toisaalta ylentää itsensä voi myös alentamisen kautta, mitätöimällä, marttyyriuden kautta. sekin on tuttua. myös siitä saa piiskaa.
toki sanaa voi ruokkia/ tulee ruokkineeksi monella muullakin tavoin, kuin elämällä. kirjoitetulla sanalla.
tää on tätä. pyörimistä ympyriäisenä ympyrää. oman navan ja laajempien ymryröiden.
sanoit hyvän toden sanan, matkallainen. tämä liittynee siihen "kävellessäni katson maahan"- teemaan sekä turhautumiseen, kun on niin paljon, mutta aikaa niin vähän. kun on itse niin paljon (eli kyllä täältä löytyy ylentämistä), saati kaikki muu tarjonta. ja kuitenkin on pakko tyytyä pieniin ympyröihin, koska on ne itse rakentanut. niin, että sanastakin on rakentumassa vankila, koska sitä on liikaa.
vähempi olisi vapauttavampi tilanne.
Lähetä kommentti