Kilinä kutittaa korvantaustaa.
Lännen nopein neuloja laskee silmukoita,
vaiko kynäkädessä kikattavat renkaat.
Tekonäppärä teko kuulostaa hapanimelältä, leukaperillä
sivelty sitruuna synnyttää syliluonnolliset rutistusreaktiot.
Paperi punoutuu naruksi,
selkäpiitä hiipivät ninjataidot,
ajatus kääriytyy kiusasta rusetille,
kaunokirjoitus sallii kaaret.
Poistuminen ei olisi yhtä linjakasta
kuin lassoaminen takaperin.
Kirjoitan pötköä kuin neuloisin äänelle suojapussia.
Sanojen välillä kaari ei ole silta vaan tunneli.
sunnuntaina, tammikuuta 29, 2006
Sukkapuikot vai rannerenkaat
torstaina, tammikuuta 19, 2006
Treenikämppä
Annan seinien syödä minut
Postmoderni sanamagia heijastaa kuun seinälle
Noita lentää kuuta päin
Luudasta puuttuvat airbagit
Kuparipannu helähtää kumahduksen ohi
Kongi resonoi pöydälle katettuja luita
Osteopatia paljastaa katkeavan taikasauvan
Kapelimestari pelästyy värttinäluuksi muuttunutta tahtipuikkoa
Oskesteri veistää viulun kaulasta proteeseja
Kissat ovat vain kissoja paitsi luurankaiset
Vuoratut seinät eivät toista sanaakaan
Sävel ja kuuvalon virittämä jousisto
Huuto sylkäisee sanan ulos
Annan seinien syödä teorian
lauantaina, tammikuuta 14, 2006
perjantaina, tammikuuta 13, 2006
Pojasta parsa polveutuu.
Poika naputtaa töppöstä mattoon,
minkä koskettimet kerkiävät ei poika ohita.
Tule katsomaan. Noin
pienenä. Tahdin ensimmäisellä. Katso.
Kuuntele. Kuvittele. Selvästi taipumusta.
Peritty veri soittaa suonia.
Ilmoitettava vauvamuskariin. Viulutunnille heti,
kunhan oppii istumaan. Tai viedään
Fazerille, antaa pojan itse valita, jos tykkää
enemmän sellosta. Vaikka näkeehän tuon
että tuleva saksofonisti siinä jammailee.
Pianokin on perus,
hyvä. Yleissivistystä. Ja Sibelius-
lukioon, akatemiaan, kilpailuihin. Kapelimestariksi.
Ja vaimo. Samanhenkinen tai mediapersoona
ja ympäristöinsinööri. Ja lapset
soittaisivat kuusen latvassa hauenleukaluista kannelta.
Itse oltaisiin vielä nuoria. Tehtäisiin iltatähti
ja otettaisiin lapsen lapset mukaan. Mahtuuhan niitä aurinkoon
tenava-kerhoja. Hyvä nähdä maailmaa heti pienestä.
Ajattele. Elämässä ehtii vaikka mitä.
Hyödylliset harrastukset ovat ihan vanhemmista kiinni.
Ja läksyjen teko.
Pitää olla kiinnostunut. Niin
pysyy poissa kadulta. Kesällä sitten jalkapalloa,
perhekaratea, lapsijoogaa.
Sirkuskouluun pääsee vasta kolmivuotiaana.
Ennenkaikkea perheen yhteiset harrastukset.
Voitaisiin mennä pojan kanssa huomenna käymään yliopistolla,
että pääsee pienestä pitäen kiinni akateemiseen ilmapiiriin,
ei tule sitten yllätyksenä, se vapaus, jos ei
maailmanmuusikon ura aukeakaan. Eihän sitä tiedä,
jos onkin kirurgiainesta tai professori-tyyppiä,
näkeehän sen katseesta, ettei sitä tarvitse lukemaan käskeä.
Kunhan ei nyt humanistiksi ala.
Sellaisilla aloilla ei ole tulevaisuutta.
On se hyvä tehdä lapset nuorina. Jaksaa olla innostunut.
Tehdäänkin heti kolme putkeen. Tai neljä,
onhan niitä tila-autoja,
vaikka ei autoholisteja oltaisikaan. Pojasta tulee
formulakuski. Katso. Kuuntele.
Kuvittele. Huulet pärisevät. Unissaankin ajaa
ja muistaa meitä keskustakolmiolla. Ovat sitten hybridejä
kaikki autot, kattohuoneisto tietysti, ei tarvitse puolustella kellekään
siitä moraalista. Pitäähän lapsiin investoida. Mikrot ja autot.
Kyselen huomenna hintoja carting-radalta.
Sellainen oikea isä-poika- harrastus.
Minä saisin sillä aikaa rauhassa siivota. Se on hyvä
pienestä pitäen opetella pitämään moppia kädessä,
on luontevaa isompanakin eikä pääse miniäkään motkottamaan,
ettei ole opetettu sisäsiistiksi. Vaikka onhan niillä varaa
omaan siivojaan siellä Monacossa, Malmöössä ja Manchesterissa.
Hyväkin olla vähän kauempana, etteivät ole
joka ilta ovella pyytämässä lapsenhoitoapua.
Vuorollaan väsytään, se nyt kuuluu tähän pikkulapsiaikaan,
ja onhan niillä niin kiltit lapsetkin, että
ei mitään valittamista. Kantele, kansantanssi ja kalastus, niin
luonnonläheiset harrastukset. Hyvä tyttö se on äitinsä,
tuntee kaikki kukkivat kaalit ja osaa
keittää parsan piirakaksi ja toisen paiksi.
Pitäisi täyttää se oma kirjoittajakouluhakemus,
ettei pelkästään lapset
nappuloina tätä elämää pelaa.
Uhka ja rohkeus. Ura ja äitiys. Työ ja harrastus
ne yhteen soppii, vai mitä, että
meidän perheen tarinassa yhdeksi bestselleriksi aihetta.
Eikös tästä lapsesta ole jo puhuttu. Että nyt eikä koskaan.
Otetaan vaikka harjoituskappaleen kannalta.
Niinkuin nyt tämä Sibeliuksen kuusi,
tahtoisin esikoiselle näyttää, että kyllä äiti osaa,
ehtivät sormitukset unohtua, poika ei unohtaisi
sitä muistoa, kun äiti kohtuun soitti.
Sellainen soljuva elämänrytmi
tästä sille siirtyisi. Sitä se töppösen naputus kertoo.
torstaina, joulukuuta 29, 2005
Magnetismista
Sain lahjaksi jääkaappirunoutta. En tiedä kumman vetovoima on suurempi, magneetin vai sanan. Kumpikaan ei jää ilman seuraa. Napa napaa vasten ja pumpum... rakkausrunosanasto näyttäisi esileikintää silmälläpitäen kootulta. Seuraavassa olen karsinut imelimmät "suklaaromeot" ja "sokerisonnit", eli esimakupaloja jääkaappituotannostani.
pyhä liima kaipaa kemiaa
mykkä kumikylpy on aarre
luolapuutarha kuin tatuoitu luonto
jumala on tyttö
hopeamauste herättää mehun kaivossa
keskiviikkona, joulukuuta 21, 2005
Tuntui menevän hyvin
Tuntui menevän hyvin,
gallupissa kallistuin oikeaan laitaan.
Kahvilassa tilasin depresson,
tuplana.
maanantaina, joulukuuta 19, 2005
Suomi, Suomeni, Maahan
Pullottakaa tämä kansa ja humaloikaa se
Siivilöikää pettuleivän rippeet tervapastilleihin
Polttakaa kesäkuminne reikäisiksi ja siunaantukaa
Verissä päin viiniksi tai vuosien renkaaksi
Onko sillä väriä
Suolaista tai makeaa, kunhan siinä on promilleja
Nälkäisiä heitellään perunoilla, antaa keittää kiljua
Ihmettelisivät kuinka koivuille kannetaan juomavettä
Lähde kylvettää pullottajansa, kestääkö harju ihmisen painon
Montako kiloa elintasoa kysyy aivastus
Puiden sukusolut pyrkivät nenään
Siittävää pölyä kapseloidaan avuksi vaihtuviin vuosiin
Laadukas suomalainen sperma ansaitsee joutsen-merkin
Lämpötila kohoaa kertakäyttövaipoissa liian korkeaksi
Pullovedellä etsitään katetta kulkusille
Jätevuori lastataan täyteen laivoja
Maisemoidaan harjuja ettei kosketus jätä näkyviä jälkiä
Vesimaksu sisältyy vuokranantajaan ei se tule minusta pois
Lähiruoka ei ole trendikästä, löytyykö hernekeittoa retrompaa
Hormoneille ja poikalapsille tarjottava luomurintaa
Suomalainen sisu ei itke vaikka kallio poraisi uraania
Miltä kuulostaa hiljainen kevät ydintalven jälkeen,
huutakaa tänään
lauantaina, joulukuuta 17, 2005
Kuvanmuodostuksesta
Yritän vääristää kuvanmuodostusta mahdollisimman oikein sanoin ja hiljaisuuksin. Äsken oli hiljaista, sammutin poikaset yhtäaikaa, pienemmän virtanappi olisi puhdistamisen tarpeessa. Saatuani aikaa ajattelin kirjoittaa, jotakin, puhtaaksi ja menin suihkuun. Olen oppinut priorisoimaan.
Kuvan takana on hyvä olla lähtökuopassa. Eteinen on raja-aluetta. Olen imuroinut eteisen tänään kaksi kertaa. Toisina päivinä määrä lähestyy kolmatta potenssia. Lattia alkaa kulua kuopalle. Yksi tuo jaloissaan puoli laatikollista hiekkaa ja toinen jatkaa huushollin hiekoitusta mahan ja lattian välillään kuolaten hampaattomuutaan ja nuolee lopulta koko sopan. Lattia on niin puhdas että itsekin syön siltä toisinaan, jos lautaset ovat yhtä aikaa liimaamossa. Kengänpohjat nuolemme yhdessä joka aamu palaksi. Maitohappobakteerien nimeen vannon ihan oikeasti.
Imuroimani kuva kommunikoi virtanappien kanssa. Puhtaaksi kirjoitetut sanat miltään maistuisikaan ja isompi vaatii kuitenkin ketsuppia.
