Kilinä kutittaa korvantaustaa.
Lännen nopein neuloja laskee silmukoita,
vaiko kynäkädessä kikattavat renkaat.
Tekonäppärä teko kuulostaa hapanimelältä, leukaperillä
sivelty sitruuna synnyttää syliluonnolliset rutistusreaktiot.
Paperi punoutuu naruksi,
selkäpiitä hiipivät ninjataidot,
ajatus kääriytyy kiusasta rusetille,
kaunokirjoitus sallii kaaret.
Poistuminen ei olisi yhtä linjakasta
kuin lassoaminen takaperin.
Kirjoitan pötköä kuin neuloisin äänelle suojapussia.
Sanojen välillä kaari ei ole silta vaan tunneli.
sunnuntai, tammikuuta 29, 2006
Sukkapuikot vai rannerenkaat
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti