Seison rannalla jotakin vialla,
tuuli mättää ja joutsenet hymyilevät uhkaavasti.
Tämän maailman nurkat luulevat olevansa minua viisaampia,
lähettävät viestejä, bakteereja, pölyhiukkasia, loiselämää,
monta tapaa säästää postikuluissa.
Millä vuosikymmenellä sinä asuit, kun kirjoitit minulle matalaa
puutaloa siellä täällä pari kivistä,
lakanapyykkiä ja paitoja kuivumassa, missä kuivuvat mustat
mekot joita he käyttävät, hevoskärryt ja kolme tehtaanpiippua.
Miten linnut koostuvat, äänet ja tuoksut joita siivet halkovat,
halkovajat, avatut siirtolohkareet ja kiven sydän.
Jos nyt kurkottaisin reunojeni yli valuisi käsistäni
hunaja, mutta tervainen ja paljastava
venyvä liimasidos kahden maailman välillä kutsun sinua
käymään pöytään, käymään maate, käymään vieraissa
että tuntisit minut paremmin ja olisit nälän syy.
Syy mastota saaret ja kutsua purjeet,
syy sinetöidä kirje sormenjälkitunnisteella.
Syy käydä verikokeissa ja todeta että kaikki on hyvin.
Mutta minä seison rannalla ja olen jotakin vialla.