Tuli

Rakennuksetkin voivat olla eläimiä.
Ei ole helppoa olla talo.
Tuli kohoaa suojaksi taivasta vastaan.
Vanha rakkaus palaa nuotiossa tuntemattomaksi möykyksi.
Vedät äkkiä kätesi pois ja häpysi.
Miten se voi olla vahinko, että kulho rikkoutuu.
Miksi posliini tuli muotiin joitakin vuosia sitten.
Poltinmerkki painautuu käteesi, hymyilet kuin silloin ennen.
Pakkasella nurkat paukkuvat, tahtovat paljaita rintoja.
Kunpa meillä olisi puutarha,
saataisiin kukkia ja porkkanaraastetta,
puutarhakoiria, puutarhakissoja ja puutarhapapukaija.
Nouset ylös tuoliltasi ja laskeudut sokeaa rinnettä alas,
hyönteisten valaisemat sohvaryhmät odottavat hunajaa.
Minkä väriset kädet kimalaisella on,
minkä värinen on halu.
Vanha rakkaus hyväilee sinut, vaikka et tahtoisi.
Lapset järjestävät huoneensa punaiseksi ja tahdot:
saadaanko me hienontaa tämä koko asunto.
Talo polttaa kivijalkansa sinuun, joka nojaat, sulaa:
kyllä minä sinut tunnen, siipipeilisi ovat liekeissä,
ja tulet, ja tulet.
Verhot syttyvät, itsestään selvä huone.