Siivellä itää puu. Mitä kuu.
Katsos pitkää aikaa.
Tuulen, mylly jauhaa luuta.
Vuoristo kuin katsoisi ihoa suurennuslasin läpi,
metsä palaa,
palaako metsä.
Miksi metsä palaa.
Alavilla mailla ylilatautumisen vaara,
kuule linnun huohotus,
siipeilevien evien lumikukkasokeus.
Ikkuna verestöi silmän horisontiksi,
tyhjä syliääni värjää punaiseksi pyyhkeen.
Näin korkealle lensit minut vuotamaan.
maanantaina, lokakuuta 15, 2007
Linnun vatsassa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti