Ikinuora

Lehdet ryhmittyneet keitaiksi,
kastan pensselin pronssiin, väritän ihon patsaaksi.
Joka toinen oksa ei kestä unelmien painoa,
joka toinen ei uskalla luvata
(lue vihreät lehdet).
Mutta se on vain unelma,
että maalialasti nousisin liikenteenjakajalle,
ei sielläkään olisi minähiljaista,
eikä keskiviivamaalari näe missä ikkuna avautuu sormiväreille.
Pieneksi käyneet lelut muuttavat kylpyammeeseen.
Vaahto kätkee vuosien ajan,
kynsien alla kesä kerii mustaa.