Onnellinen loppu

Olen valvonut yöt läpeensä porteiksi,
pitsiytyväksi yömekoksi,
tupakan polttamaksi reiäksi pyjamaan,
napinläveksi kotitakkiisi.
Kai niitä vielä joku käyttää.
Astraalihissejä, värjättyä unihiekkaa
telepaattisia tilauslentoja tai muuta kemiallista.
Niin että me tehdään sitä joka yö.
Kunnes et löydä ulos
ja nappi
kasvaa suuremmaksi puhdasta märkää unta,
sitoo Aamun kädet, silmät, kielen,
kunnes Aamu ei enää herää
ja Uni mahdottomuudessaan kitukuivuu,
ihan hiljaa.
Kunnes joku keksii että unennäkö on syntiä ja minä
täynnä madonreikiä.