Iltabussissa vedän henkeen kyytiin nousevia
ihmisiä neulasia
muurahaisten selkärepuissa feromonit hei
parit työpäivän jälkeen ja haalarikansa
tyhjentävät silmiensä imelät vatsaani
polttaa ikävä sen luo
joka kotona on saanut nukahtaa
ilman tuutuutani pakko kirjoittaa
tämä ulos matkan ja pahoinvoinnin hinnalla
joka pysäkillä joku
juoksee bussia kiinni kainaloonsa kuin äiti on
lapsi isonnut minut lapseksi jälleen.
perjantaina, syyskuuta 07, 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Aika jännä tuli mieleen paljon. En tosin tiedä ymmärsinkö?
En tiedä ymmärsinkö minäkään mutta ajattelen äitiä joka on töistä tulossa, iltavuorosta tai peräti ajaa sinistä bussia ja katselee kansan kotiinpaluuta. Tai palailee kännissä kotia pienen luo, joka ilman äitiään on nukahtanut. En tiedä mutta ajatuksia herättää.
En yritäkään ymmärtää. Mutta kuvathan riittävät, kun ovat upeita.
Kiitos kommenteistanne, lukukokemuksistanne. Hyvä jos ajatusta, hyvä jos pysähdyttää/ liikauttaa...
Lähetä kommentti