Hoku

Olipa kerran tyttö,
joka imurin varrella naiseksi kasvettiin.
Olipa kerran Odys-Seija,
olipa kerrankin nainen.
Oli mutta meni ja varasti minkä kuuli,
meni naiseksi tarinaan.
Oli nainen, joka oppi rakastamaan (imuroimista),
vaikka rakasti puusta pitkälle (laskeutumista),
yksisilmäisiä miehiä,
suusta suuhun hengettömiä.
Olipa kerran nainen joka rakasti
ja pölyä syödessään lauloi tuutuu:
jos en aamulla nousiskaan,
taivaaseen ota pölysi.
Olipa kerran tyttö, joka laittoi yöksi sukat (samaa paria),
ja puhtaat pikkuhousut (ehkä kukkia).
Olipa lopulta nainen, joka lauloi:
jos en aamulla nousiskaan,
mutta olisinpa siisti ruumis.