Vielä kukat tukkivat tien syksyyn.
Olen valmis,
valmis poimittavaksi, korjattavaksi kypsä.
Ehkä maaomena, ehkä herneenpalko,
ehkä kirpeäkasvoinen karvamarja.
Pellollinen pillittävää tilliä tai pelotonta pellavaa,
mutta kuivattavaksi.
Kuin viilenevät yöt
kukin kerrassaan.
lauantaina, elokuuta 18, 2007
Kahdeksas aamu, toinen hetki
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti