Haarojen välissä metsä tai järvi
Vaara vaihtuu tunturiksi
Harju kääntyy maan selälle
Povella ovela koski laskee uomansa
Jäätyy kuin kohdunkaula kierukalle
Uni herättää märkänä
Horroksesta puskevat traktorit
Aallonharjat ratsastavat raunioille, rannoille hartiat
Pimeään sukeltavat silmät, isku vasten kalliota
Mustasta kipeä yö, ruoskana tähtien vyö
Helvetin kolun pakeneva seinä
perjantaina, marraskuuta 24, 2006
Navan pimeä piiri
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Kolahti, kolahti, kolahti tämä runo!
kiitos juontajalle :)
Olet Lapin kulkenut.
Itseasiassa Itäisen Suomen vaara-maisemat.. :)
no joo. taitaapa siitä löytyä Neito kaikkine anteineen, etelästä pohjoiseen.
Tämä oli hieno! Toimi ja jatkui loppuun asti. Ilman synkistelyä! Se on suomalaiselle vaikeaa kaamoksen kyseessä ollesssa.
Minäkin tykkäsin.
Kiitos anna ja allyalias.
Kotimaisesta kaamoksesta on todella välillä vaikea löytää kauneutta, vaikka sitä se on, kunhan antaa itselleen tarpeeksi u n t a .
Lähetä kommentti