torstaina, lokakuuta 26, 2006

Löytää villisti nukuttava vintti,
haulitorni tai lava punapetäjän latvassa,
yö villissä yksinäisyydessä
Jarrusatuloiden ja rintapumppujen yläpuolella
paikka missä olla vähän
vintillä, kaiken keskellä kesken,
orpo ihan ullakkoäpärä,
kartoittamaton kuin hormoonimyrsky,
pikku pikku-Maijan vanhoista vanhin nukke
unhottuna hyljättynä aivan sahanpurua ja talitinttejä
hiirenloukussa, hiljaista
ilman palvontaa ja kuppausta,
ilman kalevalaista jäsenkorjausta ja yrttikääreitä,
ilman ohimohierontaa, teetä, shamppanjaa,
ilman kuusenkerkkämehua ja hunajamaitokylpyjä.
Olla hylätty hajuton ilmaa

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Löytyihän se hylättyyden positiivinenkin puoli:-)

Anonyymi kirjoitti...

Tajunnanvirtaa sujuvasti sanoitettuna. Tykkäsin.

Suojakänni kirjoitti...

Jotain samaa mitä itsekin ajattelin. Ehkä.
Paitsi niin rikkaammin.

isopeikko kirjoitti...

Tahto olla irti jatkuvista läsnäolon vaatimuksista... tahtoa olla hetki rauhassa... ja hylättynäkö?

Sirpa kirjoitti...

Kiitos kommenteistanne.

Niin, hylättynäkö hyvä olla, vasta siellä, kuin vastasyntynyt unohdukseen, "vasta unohdetttu". Aika loputon ajatus, vaikka herkullinen onkin.