Ikonin paikalla lapsen maalaama pöllö
Kotini on alttarini
Alttarini on ruumiini
Ruumiini on eläin
Kun synnytin alkoi myrsky
Nenäni pitenee päivä päivältä
Mikä ei putoa, se leijailee
Minä sadan jo
En näe nenääni pidemmälle
Sulkieni sato korjataan huomenna
Liima löytyy ylähyllyltä
Lintuna olisin ollut hänen
(Runotorstain innoitusteksti tässä.)
4 kommenttia:
Maukas runo, jotenkin "myönteinen hyönteinen" (sanoisi Kirsi Kunnas)! :)
haa. kiitos sami myönteisestä hyönteisestä. muutamia vuosia takaperin tapasin k. kunnasta (hämeenkyrössä f.e.sillanpääseuran joulujuhlinnoissa), jos joku olisi esikuva ja innoitus niin hän. kaikkineen. kiitos.
Hyvin saat ympyrän aikaiseksi: "Ikonin paikalla lapsen maalaama pöllö/ - - Ruumiini on eläin,/ yksi yhteinen kuin lapsi". Runossa tuntuu olevan jako tässä kohtaa, kiertyvän rakenteen tilalle tulee hajaannusta (mielen rapistumista?) ja loppu on kuin eri runoa. Kaksi viimeistä säettä ovat hyviä. "Kaikki pitkänokkaeläimet,
antakaa minun tulla teidän tykönne" on kokonaisuudessa hämmentävä, en saa sitä istumaan kokonaisuuteen.
tui. totta tuo mitä kirjoitit hajaannuksesta. jos tästäkin sormiharjoituksesta joskus jotain rakentuu, pidän sanasi mielessäni. kiitos!
Lähetä kommentti