Olen syönyt sanani

Olen syönyt sanani. Ihan itse söin. Kuin opettelisin, lopettelisin opetella. Syödä. Miltä sana maistuu. Syödä. Miltä kieli maistuu. Nielaista. Tukehtua. Saada anafylaktinen shokki. Hän sai. Hän osti sen. Hän osti sen Cesar-salaatti- rasiassa. Sisko eli minä. Ei muistanut, ei tiennyt, oli nälkä. Anjovis. Kurkkuvis. Turpovis. Kun me joudumme shokkiin me soitamme Isälle. Me soitamme, isälle. Emme sairaalaan, ambulanssille, tapaturma-asemallle, apua, ensi, turpoamus eksema. Fisu. Fishismi. Kala. Gala. Galapagos. Rakennamme sillan, ilman aaseja. Me haluamme turvota. Me tarvitsemme sitä. Me tarvitsemme kortisoonia. Kuin Dali kelloja, valuvia, rakastajattaria. Se auttaa. Se auttaa kaikkeen. Paksuun ihoon ja hiusten puutokseen. Se antaa. Karvoja. Voi katsokaa käsiämme, nilkkojamme, ylähuulta. Kotona on vankila, suussa kieli. Mitä se maiskutta ellei sinua. Minua. Sinun sanaasi minussa minun sanaani sinussa. Kuunnelkaa shokkia. Kuunnelkaa? Piikki pyllyyn. Helpottaako?