lauantaina, maaliskuuta 11, 2006

Miniatyyriminä istuu kämmenelläsi.
Etkö säilöisi lasipurkkiin etikalla, porkkanan lorauksella
hunajaa, se on minuus,

joka tahtoo tulla katseltavaksi,
tahtoo tulla maisteltavaksi.
Matkalla marinoitavaksi.

Tunnen laukkuhyllyn kuin näköalan
suoraan lasin läpi lasin.
Linja-auto jää katsomaan perääsi kuin sinä

olisit se, joka vaihtaa maisemaa.
Kaikki vilkuttavat eikä kukaan
nosta kättä. Sanoja kaasupolkimelta.

Mitä painan kädelläsi nyt,
fyysistä vai merkitsevää.
Jarruvalo iskee silmää.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Täytyy sanoa että ihastuin tohon kohtaan:"...kukaan ei nosta sanoja kaasupolkimilta",ihan ikihyviksi.Ystävällinen näkemys.Muutenkin,se bussin inhimillistäminen (bussi "katsoo"),hauskaa!