Eräänä päivänä törmäsin sydämeesi joka otti aurinkoa saaren kallioisella rannalla

Harventaja kipitti eilen Uudenmaankadulle noutamaan painotuoreen siipiparin suurinokkaista lintua. Kirjaperhe/perhekirja on siis kasvanut Lempeillä tukaaneilla. Kyseessä saattaa olla kertomus kirjoittajan ja kirjoittajan itsensä välisestä epätoivoisesta sekä toivoisesta rakkaudesta, teini-iän ohittaneesta kielisuudelmasta. "Päähenkilö kuin hologrammi eilisestä nousee valkovuokoista", olkaa hyvät.

K Ä P Y

Kirja on ujo
Keiju on kalju
Keijo on jännä

Seinä on äreä
Setä on lämmin
Sää on sileä

Polku on nopea
Nuppi on kapea
Poika on pieni

Jyri on tylsä
Kynä on kylmä
Syksy on ylpeä


Pikkumetsän aapinen. Harjoitusvihto 1a. WSOYpro 2011.
Harjoitukset: Yhdistä. Kirjoita lause. s. 70-73

ADHDvee

Panda pudottaa kodin
Madot puhdistavat sadut
Dinot odottavat raidetta

Karhu viihtyy verhossa
Kirahvi lähti kahviin
Hiiri ahmii hiekkaa

Veli avaa avaimen
Vauva käyttää viiksiä
Vaari veistää varjon


Pikkumetsän aapinen. Harjoitusvihko 1a. WSOYpro 2011.
Harjoitukset: Ympyröi sopiva sana. s. 74-75, 77.

Kysymys

mä halusin vaan kiillottaa sen
se oli niin ruostunut
sä et tykkää musta
mä rikon tän ikkunan
mä rikon tän labyrintin
laita mut laitokseen
laita sut laitokseen
mä haluun tuttitikkarin
mä haluun toffeejäätelön
mä en haluu toffeejäätelöä, haluun tuttitikkarin
se roskis näytti niin rumalta
ei nää ole suihkemaalia
en mä löytänyt sitä, se vaan oli siellä
en mä kiivennyt sen aidan yli
en mä varastanut sitä
sä saat korjata sen
se teki sen itse
spray?
ukki maalaa sen
sä et tykkää musta
mä rikon tän mukin
mä potkin ton television
ei, tää ei mene pelottavaksi
sä olet tyhmä
sä olet lehmä
sä olet lihava
mä olen pelottava
mä leikkaan kaulani poikki
en anna saksia takaisin
mä olen tyhmä
mä en enää koskaan nuku
mä en enää koskaan puhu
se puu näytti niin pieneltä
kun mä halusin vaan kiillottaa sen
se ovi näytti niin rumalta
aha ei kiinnosta
mun jutut ei kiinnosta
toi on just yks on kaikki
älä koske muhun
älä silitä mua
älä halaa mua
älä lyö mua
mä lyön sua
mikset sä muka lyö mua
älä rakasta mua
mä en halua sitä lääkettä
laita mut laitokseen
perse
mä en enää koskaan nuku
mä rikon tän ikkunan
mä en halua sitä ilmaa
mä leikkaan ton anopinkielen poikki
mä en rakasta sua
mä rakastan sua
älä silitä mua, mä en enää ikinä nuku
älä lue mulle, mä en enää ikinä halua kuulla
mä en, jumalauta
äiti, turpa kiinni
älä rakasta mua
se oli niin ruostunut
mä rikon tän labyrintin
se oli siellä aidan vieressä

Hattaraksi pukeutunut saattoväki, pyydystä/pyydystäkää/pyydystämme
minulle aurinko, tämä on vuoristorata.
Vainaja vakava jarrumies, valitsimme pellavapalttoon, suutele minua nyt, ilmaa,

ilmaa, maailmaa, ruokalusikallinen sokeria ja maalämpöpumppu.

Tahmaiset sormet, korvissa kulkuset, siivoa poika suusi, siivoa silmien mustat
aukot, aukkosi, auomme, emme
tiedä enää, vielä, ikinä tiedämme.

Jokaisessa yläkerrassa natisee sänky, tunnelissa juna, rantaradalla on pimeää kuin uurnassa. Älä nyt hupsuttele, väsynyt tulivuori, ablodeja, jäätelöraha ja enkelivaari. Kirkonkellot soivat, karuselli on turnajaiset ja uunissa viimeinen ritari. Milloin aiot poistaa vainajan numeron puhelimestasi.

Keriytymiä

Olavi Jama kirjoittaa Naispatsaista Parnassossa.

Ja Nina Holm Kiiltomadossa.

Sekä Eija Komu Keskisuomalaisessa.

Korkea veisu

Niin kieli muotoutuu polkuihin, joita kuljet kohti minun luotani.
Niin minä olen haaroittunut mereenlasku, linnunjalkadelta, petolinnun kynnet,
vain mahdottomuus rakastaa yhtä kerrallaan,
Anaheim Ducks, Portland Winter Hawks, Atlanta Hawks, Pelicans,
petolinnut parittelevat hyvin tiheästi.
Minä tulin sairaaksi, kun matkustit pois, sairaammaksi kun palasit,
merenpohjassa tapaamme mielikuvituksellisimmat oliot, emme pimeää.
Useimmilla lintulajeilla vain koiras laulaa enkä tiedä mikä olen,
sylini kuun tavoin kaareutuvat malja, mausteviiniä täynnä,
vatsani norsunluinen kilpi, jota peittävät safiirit,
vain harvoilla lajityypillinen laulu pitää opetella.
Kutsut minut hautajaisiisi, siitä on aikaa kun olin pieni tyttö,
pieni kaarevaoksainen piikikäs pensas, jota linnut katselivat kaukaa,
syvänmerenkala ei rutistu kasaan paineen ansiosta.
Ripustan leukaluista ja vesikasveista sidotun seppeleen ovellesi,
hautaan elävältä yöt, ikuisuus, jatkuvuus,
seksuaalisuus ylläpitää mielipuolisuutta ihmisessä,
kun se loppuu, kun ihminen loppuu, kun laulu,
kun ihminen valitsee syliin nukahtamalla itselleen kodin.

Sinä olet kuin saaliseläin
kommunikoit kehon kielellä pakkasen purema karpalo,
pariutuneet lehdet suikertavat pitkin viimeöisen sammalikon pintaa.

Menstruaatio, itkettynyt punainen, epähedelmä:
Peltosalmen imelä, Mustialan valkea, Osmolan talvi.
Sinä tulit tänne pitämään itsestäsi huolta.

1. Mies muovaa kuukautisverestä siemennesteen avulla lapsen
2. Mies keittää kuukautisverestä siemennesteen avulla uuden ihmisen
3. Syntyminen verestä kuten juusto maidosta juoksuttimen vaikutuksesta

Lajitoverien seura on perustarve on selän sisäpuoli on
suoraa huutoa, kipua, oksennusta, Electrophorus electricus,
hidastettua matalaa sähköiskua päästä, päästä.

Oletko kenties nainen, vai miksi ruumiinkieli noin kiinnostaa?
Korvat, silmät, ilmeet, iho, ilon häntäluu, aidosti villeistä
hevosista on jäljellä enää mongolialainen przewalskinhevonen.

Kuuntele eletty ruumis.
Tarttua, hyväillä, nauraen itkien tanssi.
Sinun laulusi on lapsen laulu.

Virrata yli, yli virtaavien, ylivirta, ylävirta,
yläjuoksu, juosta yllä, ylijuostu, suostu,
suo, suoda, suodattaa soiden, surun dialektiikka.

Nämä ovat muuttokuorman kaltaisia sormiharjoituksia pimeässä iholla
lupaus keksimme keksiä, pitkät jäähyväiset, vuosikymmenet.
Rakkaus on kettu on maailman levinnein maalla liikkuva petoläin.

Matelijoiden leukanivelen luista kehittyivät nisäkkäiden välikorvan luut,
painat simpukan poskellesi, sisiliskon häntä, harmaaröyhelö lämmittää kiveä.
Päivittäisen eroamisen lohdullisuus, pedattu sänky.

Sinä mittaat yksinäisyyttä yhteenkietoutuneilla puunrungoilla,
voiko epäorgaaninen adaptoitua?
Hälytys, mukautuminen, uupumus.

Pystyyn kuivuneet osmankäämit, leveä muisti, asemarakennukset,
kitkaiset sormet hidastamassa matkalle lähtemisen riemua.
Kesä on ollut pitkä jos puhutaan sairaista sotilaista, koti-ikävästä.

Sinä liikutat minua, hellyys, pakoonjuoksu, kuollut kulma, syli,
on kai mahdotonta kuvata kuviotonta rintakipua.
Merisavu kiertää saaren kuin meri kiehuisi yli.

Minua on pyydetty ottamaan valokuvan
                                                                     Yhteenkietoutuneet vartalot,
häissä, olen tehnyt paljon näistä ennen, mutta ne on kaikki ulkona
                                                                toinen niistä on kuulunut minulle
I dont yleensä ottaa sisätiloissa valokuvan, rakkaus ulkona liikaa
                                    Eikä mikään yhdistä pareja niin lopullisesti kuin ero
Tämä yksi on kirkko ja olen hämmentynyt siitä,
                                                                                  Rakastelevat vuoret,
mitä asetuksia minun Pentax K20D
                                                                                             vuoteenajat,
on ottaa uskomattomia lyöntejä. Häät on 23 lokakuu
                                                                pienistä hetkistä toisiaan varten
Voiko joku kertoa minulle, mitä asetuksia käyttää
                                 Saksalaisilla on käsite die Trümmerfrau, raunionainen
Kirkko on hyvin valaistu
Yhteenkietoutuneet vartalot, vieraat kielet, kohtaaminen, kohtaamattomuus
Olen jo kertonut käyttää RAW (Onko tämä oikein?)
            Nostosilta nousi, ja samalla nousi valtava 65-metrinen fallossymboli
Kiitos kasoista. Agnes

Soiden, soiden, mätänevä tuoksu, kasviyhdyskunta,
jonka jätöksistä muodostuu turve.
Mitä kylmempää ja kosteampaa, sitä hitaampi hajoaminen,
vajoaminen, ilo ja melankolia, tuulella jalat maassa,
jalat viisikymmentäsenttiä maan sisässä,
impulssiharkinta, voima ja vaikutusaika.
Umpeenkasvaminen, tulvamaa, maankohoaminen,
kohoaminen kyynärpäiden varaan sängyssä,
taipunut selkä, pyöristyneet pakarat.
Otan vastaan, vastaan, viisi prosenttia kaikesta
maapinta-alasta, sammalperusta, pehmeä mätäs, reidet,
minerotrofiset, ombrotrofiset, yhteistä on vain maaperän märkyys,
korpi, räme, neva,
letto, luhta, lähteikkö,
lähteäkö, pois sun kaiku, vaivero,
tupasvilla, kämmekkä, rätvänä, vilukko,
rentukka, märkä musta tukka, kukka!
soidin, uhraaminen, rangaistus,
vähäisessä hapessa ja antimikrobiyhdisteissä säilyneet ruumiit, kihokit.
Lumisen maiseman soidintanssi, troija-labyrintin pohjakuvio,
Deloksen pyhät riitit, hyppy taivutetuin siivin, kumarrus, huuto,
rakastuneet levittelevät kyynärsulkiaan soiden, soiden.

Turku!

Lähden perjantaina hyvässä seurassa messuamaan. Pstpst jokin hyönteinen ikkunalasissa esittelee menovinkkeliään. Ja toinenkin nostokurki suolla: Turulla on nyt mainio tilaisuus hankkia mainioita poEsia-uutuuksia ilman postikuluja.

"Iloisia toimisto-muutoksia ja tervetuloa jäseneksi!"

Mervi Kantokorpi kirjoittaa Naispatsaista Hesarissa.

Naispatsaita

on ilmestynyt.

Epikriisejä kuultavissa

pe 1.10. Karkkipäivä-runoklubilla Turussa. Jazz-klubi Monk, klo 20. (Järjestää runoyhdistys Nihil Interit)

to 14.10. Karkkipäivä-runoklubilla Helsingissä. Ravintola Blackbird, Itäkeskus,
klo 19. (Järjestää runoyhdistys Nihil Interit)

pe 29.10 Helsingin kirjamessuilla: Runon kieli ja mieli, Kullervo-sali klo 16:30. (Järjestää Nuoren Voiman Liitto ja Elävien Runoilijoiden klubi)

la 13.11 Varsinais-Suomen runoviikoilla Turussa (Runoviikkojen 2010 ohjelma ilmestynee piakkoin tänne.)

Törms.