harvennettu arpi

Jälkeen ei ennen

2012-01-04T19:08:00.010+02:00

Sekaisin nimestäni (täsi, täni, tämme)
Jos nyt menisit pois, ei olisi uusi, ei alku, ei tämä
Suo anteeksi myrsky, olen, olen
silmä
katkeava tunti, tunnin katko, katku,
katto, kate

katve

Suo anteeksi huojuva seinä, verhot ja karannut pulkka,
kaltaiset ja lehvistöt, voi helvetti teidän kannassanne. Olkoon,
he ovat,
he ovat ehjiä,
he ovat kyllä
ja syyllisyyttä täynnä,

Syy

pää

tös.

tunsin sinut siitä asti kun olin lapsi

Eihän tämä näin voi

viattomuus, halu, symmetria, paino
vaivaisenluu ja kevätmoka

Päättyä

K Ä P Y

2011-11-24T19:35:00.001+02:00

Kirja on ujo
Keiju on kalju
Keijo on jännä

Seinä on äreä
Setä on lämmin
Sää on sileä

Polku on nopea
Nuppi on kapea
Poika on pieni

Jyri on tylsä
Kynä on kylmä
Syksy on ylpeä

Pikkumetsän aapinen. Harjoitusvihto 1a. WSOYpro 2011.
Harjoitukset: Yhdistä. Kirjoita lause. s. 70-73

ADHDvee

2011-11-24T19:16:00.003+02:00

Panda pudottaa kodin
Madot puhdistavat sadut
Dinot odottavat raidetta

Karhu viihtyy verhossa
Kirahvi lähti kahviin
Hiiri ahmii hiekkaa

Veli avaa avaimen
Vauva käyttää viiksiä
Vaari veistää varjon

Pikkumetsän aapinen. Harjoitusvihko 1a. WSOYpro 2011.
Harjoitukset: Ympyröi sopiva sana. s. 74-75, 77.

Kysymys

2011-07-17T18:08:00.010+03:00

mä halusin vaan kiillottaa sen
se oli niin ruostunut
sä et tykkää musta
mä rikon tän ikkunan
mä rikon tän labyrintin
laita mut laitokseen
laita sut laitokseen
mä haluun tuttitikkarin
mä haluun toffeejäätelön
mä en haluu toffeejäätelöä, haluun tuttitikkarin
se roskis näytti niin rumalta
ei nää ole suihkemaalia
en mä löytänyt sitä, se vaan oli siellä
en mä kiivennyt sen aidan yli
en mä varastanut sitä
sä saat korjata sen
se teki sen itse
spray?
ukki maalaa sen
sä et tykkää musta
mä rikon tän mukin
mä potkin ton television
ei, tää ei mene pelottavaksi
sä olet tyhmä
sä olet lehmä
sä olet lihava
mä olen pelottava
mä leikkaan kaulani poikki
en anna saksia takaisin
mä olen tyhmä
mä en enää koskaan nuku
mä en enää koskaan puhu
se puu näytti niin pieneltä
kun mä halusin vaan kiillottaa sen
se ovi näytti niin rumalta
aha ei kiinnosta
mun jutut ei kiinnosta
toi on just yks on kaikki
älä koske muhun
älä silitä mua
älä halaa mua
älä lyö mua
mä lyön sua
mikset sä muka lyö mua
älä rakasta mua
mä en halua sitä lääkettä
laita mut laitokseen
perse
mä en enää koskaan nuku
mä rikon tän ikkunan
mä en halua sitä ilmaa
mä leikkaan ton anopinkielen poikki
mä en rakasta sua
mä rakastan sua
älä silitä mua, mä en enää ikinä nuku
älä lue mulle, mä en enää ikinä halua kuulla
mä en, jumalauta
äiti, turpa kiinni
älä rakasta mua
se oli niin ruostunut
mä rikon tän labyrintin
se oli siellä aidan vieressä

2011-05-11T08:22:00.015+03:00

Hattaraksi pukeutunut saattoväki, pyydystä/pyydystäkää/pyydystämme
minulle aurinko, tämä on vuoristorata.
Vainaja vakava jarrumies, valitsimme pellavapalttoon, suutele minua nyt, ilmaa,

ilmaa, maailmaa, ruokalusikallinen sokeria ja maalämpöpumppu.

Tahmaiset sormet, korvissa kulkuset, siivoa poika suusi, siivoa silmien mustat
aukot, aukkosi, auomme, emme
tiedä enää, vielä, ikinä tiedämme.

Jokaisessa yläkerrassa natisee sänky, tunnelissa juna, rantaradalla on pimeää kuin uurnassa. Älä nyt hupsuttele, väsynyt tulivuori, ablodeja, jäätelöraha ja enkelivaari. Kirkonkellot soivat, karuselli on turnajaiset ja uunissa viimeinen ritari. Milloin aiot poistaa vainajan numeron puhelimestasi.

Keriytymiä

2011-01-01T18:38:00.003+02:00

Olavi Jama kirjoittaa Naispatsaista Parnassossa.

Ja Nina Holm Kiiltomadossa.

Sekä Eija Komu Keskisuomalaisessa.

Korkea veisu

2010-10-17T08:16:00.011+03:00

Niin kieli muotoutuu polkuihin, joita kuljet kohti minun luotani.
Niin minä olen haaroittunut mereenlasku, linnunjalkadelta, petolinnun kynnet,
vain mahdottomuus rakastaa yhtä kerrallaan,
Anaheim Ducks, Portland Winter Hawks, Atlanta Hawks, Pelicans,
petolinnut parittelevat hyvin tiheästi.
Minä tulin sairaaksi, kun matkustit pois, sairaammaksi kun palasit,
merenpohjassa tapaamme mielikuvituksellisimmat oliot, emme pimeää.
Useimmilla lintulajeilla vain koiras laulaa enkä tiedä mikä olen,
sylini kuun tavoin kaareutuvat malja, mausteviiniä täynnä,
vatsani norsunluinen kilpi, jota peittävät safiirit,
vain harvoilla lajityypillinen laulu pitää opetella.
Kutsut minut hautajaisiisi, siitä on aikaa kun olin pieni tyttö,
pieni kaarevaoksainen piikikäs pensas, jota linnut katselivat kaukaa,
syvänmerenkala ei rutistu kasaan paineen ansiosta.
Ripustan leukaluista ja vesikasveista sidotun seppeleen ovellesi,
hautaan elävältä yöt, ikuisuus, jatkuvuus,
seksuaalisuus ylläpitää mielipuolisuutta ihmisessä,
kun se loppuu, kun ihminen loppuu, kun laulu,
kun ihminen valitsee syliin nukahtamalla itselleen kodin.

2010-10-16T11:35:00.002+03:00

Sinä olet kuin saaliseläin
kommunikoit kehon kielellä pakkasen purema karpalo,
pariutuneet lehdet suikertavat pitkin viimeöisen sammalikon pintaa.

2010-10-16T11:24:00.003+03:00

Menstruaatio, itkettynyt punainen, epähedelmä:
Peltosalmen imelä, Mustialan valkea, Osmolan talvi.
Sinä tulit tänne pitämään itsestäsi huolta.

2010-10-16T11:16:00.002+03:00

1. Mies muovaa kuukautisverestä siemennesteen avulla lapsen
2. Mies keittää kuukautisverestä siemennesteen avulla uuden ihmisen
3. Syntyminen verestä kuten juusto maidosta juoksuttimen vaikutuksesta

2010-10-16T11:01:00.002+03:00

Lajitoverien seura on perustarve on selän sisäpuoli on
suoraa huutoa, kipua, oksennusta, Electrophorus electricus,
hidastettua matalaa sähköiskua päästä, päästä.

2010-10-16T10:56:00.006+03:00

Oletko kenties nainen, vai miksi ruumiinkieli noin kiinnostaa?
Korvat, silmät, ilmeet, iho, ilon häntäluu, aidosti villeistä
hevosista on jäljellä enää mongolialainen przewalskinhevonen.

2010-10-16T10:33:00.003+03:00

Kuuntele eletty ruumis.
Tarttua, hyväillä, nauraen itkien tanssi.
Sinun laulusi on lapsen laulu.

2010-10-15T18:03:00.003+03:00

Virrata yli, yli virtaavien, ylivirta, ylävirta,
yläjuoksu, juosta yllä, ylijuostu, suostu,
suo, suoda, suodattaa soiden, surun dialektiikka.

2010-10-15T17:50:00.002+03:00

Nämä ovat muuttokuorman kaltaisia sormiharjoituksia pimeässä iholla
lupaus keksimme keksiä, pitkät jäähyväiset, vuosikymmenet.
Rakkaus on kettu on maailman levinnein maalla liikkuva petoläin.

2010-10-15T17:25:00.002+03:00

Matelijoiden leukanivelen luista kehittyivät nisäkkäiden välikorvan luut,
painat simpukan poskellesi, sisiliskon häntä, harmaaröyhelö lämmittää kiveä.
Päivittäisen eroamisen lohdullisuus, pedattu sänky.

2010-10-15T17:18:00.004+03:00

Sinä mittaat yksinäisyyttä yhteenkietoutuneilla puunrungoilla,
voiko epäorgaaninen adaptoitua?
Hälytys, mukautuminen, uupumus.

2010-10-15T17:00:00.005+03:00

Pystyyn kuivuneet osmankäämit, leveä muisti, asemarakennukset,
kitkaiset sormet hidastamassa matkalle lähtemisen riemua.
Kesä on ollut pitkä jos puhutaan sairaista sotilaista, koti-ikävästä.

2010-10-15T16:33:00.005+03:00

Sinä liikutat minua, hellyys, pakoonjuoksu, kuollut kulma, syli,
on kai mahdotonta kuvata kuviotonta rintakipua.
Merisavu kiertää saaren kuin meri kiehuisi yli.

2010-10-14T08:36:00.062+03:00

Minua on pyydetty ottamaan valokuvan
                                                                     Yhteenkietoutuneet vartalot,
häissä, olen tehnyt paljon näistä ennen, mutta ne on kaikki ulkona
                                                                toinen niistä on kuulunut minulle
I dont yleensä ottaa sisätiloissa valokuvan, rakkaus ulkona liikaa
                                    Eikä mikään yhdistä pareja niin lopullisesti kuin ero
Tämä yksi on kirkko ja olen hämmentynyt siitä,
                                                                                  Rakastelevat vuoret,
mitä asetuksia minun Pentax K20D
                                                                                             vuoteenajat,
on ottaa uskomattomia lyöntejä. Häät on 23 lokakuu
                                                                pienistä hetkistä toisiaan varten
Voiko joku kertoa minulle, mitä asetuksia käyttää
                                 Saksalaisilla on käsite die Trümmerfrau, raunionainen
Kirkko on hyvin valaistu
Yhteenkietoutuneet vartalot, vieraat kielet, kohtaaminen, kohtaamattomuus
Olen jo kertonut käyttää RAW (Onko tämä oikein?)
            Nostosilta nousi, ja samalla nousi valtava 65-metrinen fallossymboli
Kiitos kasoista. Agnes

2010-10-10T08:30:00.011+03:00

Soiden, soiden, mätänevä tuoksu, kasviyhdyskunta,
jonka jätöksistä muodostuu turve.
Mitä kylmempää ja kosteampaa, sitä hitaampi hajoaminen,
vajoaminen, ilo ja melankolia, tuulella jalat maassa,
jalat viisikymmentäsenttiä maan sisässä,
impulssiharkinta, voima ja vaikutusaika.
Umpeenkasvaminen, tulvamaa, maankohoaminen,
kohoaminen kyynärpäiden varaan sängyssä,
taipunut selkä, pyöristyneet pakarat.
Otan vastaan, vastaan, viisi prosenttia kaikesta
maapinta-alasta, sammalperusta, pehmeä mätäs, reidet,
minerotrofiset, ombrotrofiset, yhteistä on vain maaperän märkyys,
korpi, räme, neva,
letto, luhta, lähteikkö,
lähteäkö, pois sun kaiku, vaivero,
tupasvilla, kämmekkä, rätvänä, vilukko,
rentukka, märkä musta tukka, kukka!
soidin, uhraaminen, rangaistus,
vähäisessä hapessa ja antimikrobiyhdisteissä säilyneet ruumiit, kihokit.
Lumisen maiseman soidintanssi, troija-labyrintin pohjakuvio,
Deloksen pyhät riitit, hyppy taivutetuin siivin, kumarrus, huuto,
rakastuneet levittelevät kyynärsulkiaan soiden, soiden.

Turku!

2010-09-29T09:40:00.005+03:00

Lähden perjantaina hyvässä seurassa messuamaan. Pstpst jokin hyönteinen ikkunalasissa esittelee menovinkkeliään. Ja toinenkin nostokurki suolla: Turulla on nyt mainio tilaisuus hankkia mainioita poEsia-uutuuksia ilman postikuluja.

2010-09-26T12:21:00.002+03:00

"Iloisia toimisto-muutoksia ja tervetuloa jäseneksi!"

2010-09-24T08:06:00.004+03:00

Mervi Kantokorpi kirjoittaa Naispatsaista Hesarissa.

Naispatsaita

2010-09-22T08:00:00.011+03:00

on ilmestynyt.

Epikriisejä kuultavissa

pe 1.10. Karkkipäivä-runoklubilla Turussa. Jazz-klubi Monk, klo 20. (Järjestää runoyhdistys Nihil Interit)

to 14.10. Karkkipäivä-runoklubilla Helsingissä. Ravintola Blackbird, Itäkeskus,
klo 19. (Järjestää runoyhdistys Nihil Interit)

pe 29.10 Helsingin kirjamessuilla: Runon kieli ja mieli, Kullervo-sali klo 16:30. (Järjestää Nuoren Voiman Liitto ja Elävien Runoilijoiden klubi)

la 13.11 Varsinais-Suomen runoviikoilla Turussa (Runoviikkojen 2010 ohjelma ilmestynee piakkoin tänne.)

Törms.

2010-09-12T10:56:00.024+03:00

Kaipaus, nahistuneet tomaatit,

mutta kuolleina me emme syntyneet.

Rinnan kaari piirtää mustaa sifonkia,
katkottujen hämähäkkien jalat jatkavat metsästystä,
tahtoisit pukea tämän mallinuken kuolleisiin lehtiin,
mutta et suo nukelle sitä onnea.
                                    Sokerintahmaiset kyyneleet vai jokin toinen erite,

                       joka paikkaan kasvosi virtaan

takertuva laiva peilissä kuolemaa tekevä ampiainen
kiertää, suriseva suru
                                                                mitä loppuminen tarkoittaa.
Mitä tarkoittavat punaiset marjat keltaisessa pihlajassa,
         mitä rusinoiksi kutistuvat rintasi.

Et usko veren virtaavan ellet näe sitä       eltaantunutta vihreää       haavat
vapisevat metsässä, jokin orava
joka leikkiessään unohtaa kerätä talvivaraston.
Pian päivät kylmenevät yöksi ja sänkysi silmien

                                    väriset lakanat

kuvittavat tyhjyyden kiinni ihoon,
                                    suru jättää omenat puihin,

mutta me emme syntyneet.

2010-07-19T20:16:00.003+03:00

On vaahteran varjo, on maitohorsman varjo, on vuorimännyn varjo ja siinä sinun varjosi pitkällään rinteessä kuin kiehumaan jätetty kattila. Katso miten varjot tekevät, mustat linnut keväällä. Sinulla on punainen nokka ja päivänvarjo, minulla sade ja siipipeili sinun katsoa kun syöt minua maailman täyteen. Ei se ole nurmikon syy jos housut tuntuvat märiltä. Minkälainen rakkaudentunnustus tuokin on olevinaan. Laskuvarjo sotkeutuu puuhun tekee pesää, avustustarvikelaatikot kukkivat oksilla kuin tihentymät länsimaista kulttuurihistoriaa. Sinä siellä kaukana teet historiaa. Sormi suussa kenen sormi. Odotamme kunnes kuu ratkeaa sijoiltaan auringon rinnoille, varjot asettuvat päällekkäin, kastepisara kuin katsepisara kierii lupiininlehdeltä kohtuun. Leija näkee myyrän ja tekee äkkisyöksyn maata kohti, kuuluu poksahdus ja pilvet satavat maitoa. Vastasyntynyt kylpee ruohikossa, siro rottinkipuinen ruokailuryhmä.

2010-06-25T07:57:00.003+03:00

Poppelisade kuin lumi keskellä kesää alaston
nainen ui kasteisella niityllä saniainen
kukkii metsässä taikavoimia virvatulet
kätkevät alleen aarteen peilissä
näkyy sulhasen kasvot käki
kukkuu seitsemän vuotta sulhaseen onni
mykertyy pehmeäksi siemenpalloksi lapsen kädessä.

2010-06-18T18:43:00.003+03:00

Vaellat pyhään kaupunkiin, jossa naiset ripustavat korviisi
linnunmunat. Nouset vuorelle ja istutat pesäpuun,
tunnet itsesi kuin suurennuslasin lävitse,
eläimet puhuvat etäisesti tunnettua kieltä.
Tapaat käärmeen safiirikruunussa ja kultaisen ketjun variksen kaulalla.
Paluumatkalla näet kuinka vuosisadat noudattavat riimiikaavaa.

2010-06-17T10:22:00.003+03:00

Kesä kulkee kannoillasi kuin varjo puhkeaa
jokaiseen painaumaan jonka jätät nälkäiseen saveen.
Varsat telmivät laitumella hännät letitettyinä
hirnahteleva massa hyönteisten massa
on ihmisen massaa suurempi. Mene laiska muurahaisen tykö,
katso sen menoa ja viisastu.
Sinulla on tehtävä,
etsit paranormaalia vuodenaikaa
sormet herkkinä kuuntelet miten esineet tuntevat,
nimenhuudossa nostat kätesi viimeiseksi,
mutta kesä kavaltaa sinut.
Puutarhatuoleihin sinulla on erityinen suhde,
ne janoavat verta ja lihaa.
Tahtoisit perustaa siirtokunnan, lumi sulaa
vuorenhuipuilla kiipeävät ovat raivokkaampia kuin koskaan.
Ikiroudan maassa olisi sinulle käyttöä,
nostaist kulkiessasi meren pintaa monta metriä,
mitä kaikkea se pelastaisi. Delfiinit ottaisivat vallan,
valtameri kääntyisi vuoteessaan ja ahneet hiirenkorvat
muuttaisivat riutoille. Varastettu vesi
on makeata, perhonen
laskeutuu hedelmäviipaleelle ja hyttynen käsivarrelle.
Annat sen juoda vatsansa täyteen.

2010-06-15T09:00:00.006+03:00

Maalaus nukkuu, unet hapuilevat kohti samaa akileijaa.
Ihosi ajatus ruokkii perennapenkin rikkaruohoja,
vesiheinä kielellä tihkuu tänään emme tarvitse maalipurkkeja.
Tuntosarvesi värähtelevät unta muurahaisista
jotka kantavat sinulle pieniä jalokiviä.
Rakastuneet adjektiivit, hengittävät terälehdet,
ilma sakeutuu siemenistäsi jotka ovat minun.
Neidonkorennot parittelevat eikä kukaan jää osattomaksi.
Kesä kipuaa lakipisteeseensä kuin aurinko kohtuun,
tänään et laske rakastajien määrää.
Saniaisten alla lihallinen, riisuttu, jakamaton.

2010-06-14T09:28:00.007+03:00

Kultaseni, tänään olen hyvin väsynyt,
värit soivat tunkeilevasti korvan juuressa
ja kiven halkaiseminen on vienyt kaikki voimani.
Kävin eilen kaupungissa, delfiinit olivat oppineet uusia temppuja,
istuin aivan edessä ja kastuin. Yön kuivasin housuja tuulessa
niin että käteni ovat vieläkin aivan kuurot
ja korsetti puristaa päätäni kuin tulppaani.
Kultaseni, tahtoisin että tapetoisit huoneeseeni koivikon,
olen niin uupunut horisonttiin, pelkään että sairastut
ja lähdet pois. Koivumetsässä meidän olisi hyvä, uppoaisimme
sonaattimuotoon viikkokausiksi ja käärisimme tuohesta sätkiä.
On monia muitakin samanlaatuisia asioita mutta tahtoisin
kuitenkin säilyttää lentokalat. Mitä mieltä olet
lentokaloista koivumetsässä.
Näetkö kuinka hopeakyljet vilahtelevat lehdistöissä.
Tämä ikuinen auringonnousu saa mieleni murheelliseksi ja pelkään.
Kuinka timanttien silloin käy,
kuka avaa käärinliinat,
kuka ruokkii vastasyntyneet.
Oletetaan silti, että emme ole
kovinkaan poikkeuksellisia. Riitelemme kerran päivässä
siitä kumpi joutuu maalaamaan seepran,
vaikka olen kertonut sinulle useasti kuinka mustavalkoinen
saa oloni turvalliseksi. Siksi tapetoi minulle koivumetsä.
Luulen, että vihreän kuunteleminen tekisi meille hyvää,
kerroinko jo delfiineistä, housuni ovat vieläkin kosteat ja aurinko
nousee pääsiäismessun kaltaisena.
Äitien itku käy korviini, miksi he eivät ole onnellisia,
veisitkö heille pari riikinkukkoa vastalahjaksi kyyneleistä.
Kyyneleet tekevät niin hyvää väsyneelle iholle.

2010-06-13T09:06:00.004+03:00

Lapset uittavat rantaan kaarnalaivan jolla pääset perille,
silta kaartuu joen yli, naisen selkä epäröi sammaltavaa kiveä.
Ymmärrän sinua kuin hyvin kasvatettu koira,
kasvosi jäähtyvät veteen kuten laava syntyy saareksi.
Kappale punaista puuta hyppii joessa kuin synkooppi.
Kartanpiirtäjän kyyneleet sulattavat reiän sinne missä sinä olet.

2010-06-12T11:52:00.005+03:00

Pujotat peruskallion kaulaketjuun,
graniitti, gneissi, rapakivi sykkivät rinnan
ja kävelet kuin perhosen vuosi.
Kartanpiirtäjä maalaa siipiisi myrkylliset pisteet,
kotelo keikkuu puussa kuin käärinliina.
Kun katsoo pitkään katoaa jääkausi näkyvistä.

2010-06-10T09:01:00.005+03:00

Ajattelet pitkää kotimatkaa, puita joihin sinun pitää kiivetä.
Saaren kylkiluut pistävät esiin kuin koskettimet, aallokko soittaa skaaloja,
aallonmurtajalla levähtää kadenssinkaltainen lintuparvi.
Muistatko missä pysähdyimme ensimmäisen kerran, kuu kipunoi latvassa,
unelmat oksilla, juurella hylätty neitsytpeili.
Puhumme kylien autioitumisesta, meri raapii maalipintaan nimesi on.

2010-06-09T09:12:00.026+03:00

Lapsi on yhtä lähellä kuin pohjoinen,

                          Niveljalkaiset, verkkosilmä, ommatidi, fasetti,

            Goottilainen taivas kertoo et palaa,

hän ei vielä osaa tulkita etäisyyksiä

                          jokainen osasilmä muodostaa aivoihin oman kuvansa,

            minä olen toivonut sitä,

ja kiipeää julkisivua kahdeksalla jalallaan.

            tietoa ympäristön valosta.

                          antibioottiset holvikaaret.

2010-06-08T09:06:00.003+03:00

Ostan romukultaa, lukee liikkeen ovessa,
vuosikymmenet vaihtuvat kun punnitsen sydäntä kämmenellä,
lumikki löytää metsästä mökin,
kaikki mikä todella on tekee kipeää.
Alan odottaa lasta huomenna,
turistit tahtovat kuvata vatsaani,
apostoli hyppää kirkon tornista alas turhautuneena.
Tarhan ovi on tapetoitu varoituskyltein,
täitä, kihomatoja, vesirokko, giardia ja kultakuume,
en suostu lapsivesipunktioon, vaikka olen kiertänyt
näitä katuja jo sata vuotta.
Olen synnyttänyt jokaiselle ismille
ja punninnut elohopeaa kielelläni.
Kerro kerro kuvastin, mistä löytyy paras kalapaikka,
pilvet ottavat jumalan hahmon, mutta kuljen etsien onkimatoja,
kirjoitan elintenluovutustestamentin ja pujotan napanuoran koukkuun.
Midas halaa tytärtään,
kääpiöt louhivat vuoresta suuren kultaisen kalan,
sydämeni painaa 320 grammaa.

2010-06-08T08:55:00.002+03:00

Kuuntele. Ei ole muuta kuin tämä huone, seinillä aaveet
jotka muistuttavat erehdyttävästi maalausta,
uskotko vielä ihmislihaan?

2010-06-07T10:11:00.004+03:00

Sydän talvehtii rintalastan alla hiiri

Acomys anonymomys arvicanthis bandicota
batomys crunomys diomys golunda
leptomys microhydromys pseudomys rattus
solomys uranomys vandeleuria

Korvat eivät nuku koskaan,
veren kohina muistuttaa veneilyä saaristossa

Magic Mouse on Multi-Touch on satu

Nuorin poika kosii hiirtä ja saa morsiamekseen prinsessan

2010-06-06T07:50:00.005+03:00

Kannan sinulle aamiaisen vuoteeseen ja keksin päivän uutiset,
olemme tehneet näin siitä asti kun tornit kaatuivat.
En voi ajatella valaita ahdistumatta, emme ajattele valaita.
Levän tuoksu värjää seinät vihreäksi,
en ole pessyt kylpyhuonetta sen jälkeen kun laiva upposi.
Olemme lakanneet viettämästä vuodenaikoja,
sipulikasvit kukkivat vuoden ympäri,
mantukimalainen, huhtiyökkönen, tyttöperhonen.
Rakastelemme usein, se pitää ajatukset poissa,
merilokki, mustavaris, pulmunen.
On varhaista ympäri vuoden vapautunut meri kaivertaa kiviin nimensä.
Kannan sinulle aamiaisen vuoteeseen
ja keksin päivän uutiset,
kuolinilmoitusten kohdalla itkemme vuolaasti,
yksikään ystävämme ei ole enää hengissä.
Joka kuudes vuosi äänestämme Kekkosta,
luulen että sinulle on alkanut kasvaa nokka.
Hyväilen profiiliasi hellästi ja toivon sinun olevan vesilintu,
huoneeseemme ei mahdu kovin korkea taivas ja olisi ikävä kahlita sinut.
Ajattelemme että se on pitkä uni,
kaksi toisiinsa muumioitunutta yötä.
Kerran kuukaudessa sataa verta, punainen meri nousee pystyyn
ja kävelemme kauppaan. Siemeniä ja sormivärejä,
olen kangas johon sinä maalaat päiviesi kulun.
Kannan sinulle aamiaisen vuoteeseen ja kerron päivän uutiset.
Vesilasku kolahtaa postiluukusta ja jää kellumaan rantakaislikkoon.

2010-06-05T17:59:00.007+03:00

Olet sarana minun ja lumen välissä ja lumella
monta eri väriä, nimeä, kuuntelijaa.
Jos olisin yksi rakastaisin sinua paremmin,
mutta kuuntele nimeni on:
lapsi leikkaa kissalta viikset,
nainen hävyltä karvat,
nahkainen tuoli keskipäivän narinassa,
ihohuokosen huokaus ja kosteat vuodevaatteet.
En tiedä miten valehdellaan, mutta opettelen.
En tiedä miten kerrotaan totuus, ruumiini tietää.
Ajattelen romahtaneita patoja ja kyliä niiden juurilla,
mitä pahaa hevoset olivat tehneet.
Ajattelen aukiletta päässäsi kun olit vastasyntynyt
ja tahtoisin vääntää linnulta niskat.
Sinä teet sen itse, lennät päin ikkunaa,
viiksetön kissa lipoo silmiään.

2010-06-05T10:12:00.007+03:00

Kissat tanssivat kaasunsinisessä valossa,
musiikki on mitä parhain luurankojen nousta haudoistaan,
sukupuolettomat vieterinuket kalisevissa naamiaisasuissaan kevätyö.
Lapsena pelkäsin kello kahtatoista kun vampyyrin arkku
kuljettiin hevosvankkureilla pihalle, oli nukahdettava vähän
ennen tai kunnes puutarha huokasi ja linnut painoivat päänsä.
Muovipussit lepattavat tuulessa kun pianisti aloittaa,
kukko tai skootteri ruostuu kun trumpetti,
basso kuin sydän
katonharjalla keikkuu isä, pudottelee lehtien liejuista massaa ja lunta.
Unta. Nuori isä työntää kadulla mahakipuisia vaunuja,
ei välitä kolinasta, maidonvalkea turvaverkko jättää jälkeensä vanan,
jota luurangot karttavat kuin koiraa.
En koskaan oppinut kävelemään korkokengillä, mutta sain siivet
kattojen päällä varistelen kirjaimia kuin siemeniä,
yhdessä illassa yhden tarinan, he ottavat henkilöiden
hahmon ja ovat tietämättään osa satua. Kaikki on satua.
Vaelluskertomus, lamaeepos, jazz-klubi.
Käytän paljon eläimiä.
Käärme nielaisee omenan kokonaisena ja luo nahkansa johon lapsi pukeutuu.
Kultakutri ja kolme karhua, aurinkobaletti ja värityskirja.
Susien kanssa elänyt poika voi purra ja levittää viruksia,
kuulustelulampun valokiilan lävistää yökkönen.

2010-06-04T16:30:00.007+03:00

Eräänä päivänä purjehdin vyötäröä myöten mereen ja törmäsin sydämeesi joka otti aurinkoa saaren kallioisella rannalla kesät täällä ovat uppoamaisillaan ajattelin veneet lentävät on tyhjää kuin luostarin puutarhassa kävelevä vanha mies joka ei tahdo ottaa juoksuaskeleita vaikka tuntee veden
valuvan naisen sisältä kurkkaa kaksivuotias lapsi sanoo olen tehnyt pesän sinun sisääsi enkä anna taivastani pois tänään teemana on neitsyys mykologi pitää pitkän puheenvuoron symbioosista tutkija lehteilee sydäntäsi kuin bibliofiilistä harvinaisuutta kalastaja kertoo säilyttävänsä merenneitoja takan päällä ne laulavat hänelle iltaisin ja ääni on kauan sitten hukkuneen äidin ääni

2010-06-04T09:12:00.012+03:00

En osaa laittaa sinua eväsrasiaan,
vaikka kissan kiima resonoi sinussa siivekkäämmin
kuin lentämään opetteleva poikasi.
(palko on karvainen ja lehdet monisormiset)
Viime yönä riisuin itseni, painauduin uutta ajanlaskua vasten,
talojen uupuneet silmät tuijottivat ikkunasta
kun rintani oksensivat linnunpoikasille maitoa.
Olen kenties syönyt jotain sopimatonta, kukkivissa puissa on
jotain yliluonnollista.
Liimaan lehtiä oksille, tyttö arkussa syö rusinoita,
sinä olet sikin sokin hevosen silmät ja vastapoimittu hedelmä,
olet moni ja puun aihe siemenissä.
Keitän nuorista nokkosista liemen ja otan sinut
polvilleni kuin lokin joka tonkii pihalla roskakoria.
(laji on kotoperäisiä kasveja syrjäyttävä vieras)
Juo tästä, juo hyvin, juo kevät,
(villinä kasvi sisältää myrkyllisiä alkaloideja)
sillä sinussa on seurallisinta yksinäisyydestä tihentynyt kastepisara
lupiininlehdellä lapsikin ymmärtää sen äänen falskiksi.
Katkennut oksa koputtaa ikkunaan ja ikävöi kissaa.

2010-06-03T09:40:00.016+03:00

Keinut yössä kuin kovakuoriainen ukonkellon lehdellä,
improvisoidut askeeleesi jazzia,
lintujen laulu on vaihtunut kellokukan siniseen värinään.
Jos nyt katsoisin silmiisi kaareutuisi vartalosi soittimeksi
joka ei ole tälle musiikille ominaista.
Kastelukannu nojaa leikkimökin seinään kuin se polttaisi,
teemallinen nukke valkoisessa mekossa istuu terassituolissa.
Sinä lakkasit olemasta jo silloin kun hän vielä nukkui morfiiniunta,
kosken vesi kuohuna sulava jää, kaatuneet puut, katoamisen usva.
Et antanut sen koskea sinuun, heräsit yöllä tyhjään sänkyyn,
mutta täytit sen kuumilla lähteillä ja tuntosarvilla.
Kitiinikuoren silmäpisteet kimaltavat mustan harson lävitse,
yössä kuhisevat raadonsyöjät,
peitinsiivet hankaavat yhteen kuin gondolit liian kapeassa kanavassa.
Ohitat minut niin läheltä että piikit raapaisevat ihoa,
veri tirskahtaa kuin kauan viritetty loppusointu, ruusun tuoksu
on parittelukutsu, pullistuma kukkapenkin selkärangassa.
Et huomaa kuinka helmasi takertuu ruostuneeseen puutarhatuoliin,
kaikki mikä tapahtuu on tapahtunut kiertävissä konserttisaleissa.
Vielä hämähäkki viimeistelee verkkoaan, lehtikeuhkot hopeaa
hengittävät huilut aloittavat uuden kappaleen.

2010-06-01T19:26:00.007+03:00

Kuvaile se ja anna katseesi paksuuntua
Kukka aukeaa kerran vuosisadassa ja sen tuoksu on tappavan kaunis
Nostat sen seinältä ja näppäilet kylkiluista akordin
Nepenthekset ja Sarraceniat ovat kehittäneet maljamaisia ansoja,
joihin ne houkuttelevat hyönteisiä
Kuuntele kuinka se kirkuu
Tarpeeton kyhjöttää nurkassaan ja kirjoittaa jotakin muistikirjaansa
Patsas koukistaa varpaitaan niin ettei kukaan huomaan
Montako lintua tunnistat laulusta
Jos patsaat puhuisivat
Olet opettanut sen syömään kämmeneltä
Muuttolintujen lähtiessä se tulee levottomaksi
ja heittelee sinua arpakuutioilla
Olet pelastanut sen merestä monta kertaa,
mutta yhä uudestaan löydät sen uimahyppytornista
Jos hengenpelastajat puhuisivat
Lentokoneessa se tarvitsee oman passin, mutta on muutoin vaaraton
Vesiherneet ovat kehittäneet ansarakkuloita,
jotka imaisevat vesikirpun sisäänsä. Se nauraa
Sillä on hyvä huumorintaju
Kiinnität sen valjaisiin ja kiipeätte korkealle vuorelle,
tuulenpuuska tarttuu siihen kuin purjeeseen ja liitelette pehmeästi alas
Tarpeeton katselee kateellisena ikkunasta ja kirjoittaa seinään
Jos hyönteiset puhuisivat
Se puhuu kuin feromoneista sekaisin mennyt myrmekologi
Kahvin sijasta se rouskuttaa kahvipapuja
Olet säästänyt munan josta se syntyi
Kun se tulee täysi-ikäiseksi annat sen soida yhden kokonaisen päivän
Olet hankkinut sille naamiaispuvun,
että voitte käydä yhdessä elokuvissa
Se tuo mieleen sulkakynän, mutta musteesta se saa sätkyn
Tarpeeton paljastaa hampaansa ja murisee
Epäilet olevasi sille allerginen
Olet pessyt sen lukuisia kertoja vahingossa pyykkikoneessa,
koska se nukkuu yönsä pyykkikorissa
Jos vaatteet puhuisivat
Pimeässä metsässä se erittää valoa
Se on kiinnostunut alkemiasta
Muutaman hetken kuluttua loukku on sulkeutunut tiiviisti
ja rauhaset alkavat erittää entsyymejä saaliin sulattamista varten

2010-05-31T21:18:00.009+03:00

Pelataan vuodenajoilla, jätetään ovet auki
Kumman niska kukkii ennen kesää
Kumman vatsa kestää enemmän lunta
Metsä rytmittää valon ääriviivoja. Kasvuolot, äänioikeus, iho
kasvaa kaarnaa, tikka etsii halkeamistasi toukkia
Neidonkorennot taipuvat toisiaan vasten,
vartaloiden summa on peruskallioon kirjoitettu

2010-05-30T10:00:00.003+03:00

Kevät kuuntelee kuinka meri vapautuu katseistaan
Silmut, siivet, siveltimet, sade maalaa liikkeet näkyviksi
Katselet elokuvan loppukohtausta kymmenettä kertaa,
on vaikea hyväksyä vaihtoehtojen rajattomuus
Mene ulos ihminen, syö ja juo aamukasteiset uutiset
Päähenkilö kuin hologrammi eilisestä nousee valkovuokoista

2010-05-30T09:10:00.006+03:00

Tällä rakennuksella on siivet jokaiseen ilmansuuntaan,
aamuaurinko kuin demoni valuu sulana metallina ikkunoissa, tahtoo
päästä osalliseksi ostoskeskuksen verran
Mitä pukisin päälleni aamulla, kun pohjoistuuli
Mitä riisuisin yltäni illalla, kun tuuli kääntyy luoteeseen
Avaruus suhtautuu katon läpi kuin verta imevä hyönteinen

2010-05-29T19:00:00.003+03:00

Syksy makaa sairasvuoteella kuten syksyn kuuluu
Reumaattiset sormet kuin selkäänsä venyttävät kissat
Maljakossa kuihtuva kukka-asetelma kuin yliymmärretty filosofi
Elementit ovat punainen, punainen, punainen, punainen
Hevonen käy vuoteen viereen ja kertoo sadun keväästä
Ikkunan takana tuuli etsii uutta vuokralaista

2010-05-29T14:22:00.010+03:00

Minulla ei ole antaa sinusta pitävää selitystä.
Esiinpuheenomaiset lapset ryömivät äitinsä rinnalle,
mustiin pukeutunut kevät kääntyy sateenkaareksi taivaalle jota pääskynen
ettet kääntyisi katsomaan taaksepäin.
Tahtoisit kulkea kadulla ilman kiristäviä alusvaatteita,
mutta entä jos jäät auton alle.
Sen tähden ennusta ihmislapsi ja sano koneelle:
ne vähät jotka ovat jääneet jäljelle ryömivät esiin.
Periophthalmus elää murtovesirannoilla ja magrovemetsissä,
ne pysyvät kosteina kasvien alla tai akvaariossa mutta lasiin ei saa koskea.
Hiljainen on veden alle jäänyt kylätie,
odotettavissa loppumattomia rämeikköjä, vesikäärmeitä ja malaria.
Kuuntele kuinka vuorovesi ääntää aamua auki
ja joki odottaa suu avoinna pajukoria.
Saat kutsuja puutarhajuhliin, mutta jäät kotiin,
koska kotiin on moni kuollut.
Vuoret lohduttavat, pudottavat tulen suloisuuden
ja pyhien lukumäärä tulee täyteen.
Tosiasiassa ne roikkuvat rinnoissasi kiinni etkä saa vuosikausiin pukeuduttua,
mutta pajunkissat nauravat, rakentaminen ei lopu koskaan.
Asettelet kaloja kuin pilkkuja ja tunnustat eläneesi.

2010-05-29T10:15:00.010+03:00

Jykevät hiekkakiviset kehämuurit nousevat vedestä lumopuu linnan pihalla kuuntelee viimeistä päivää nimetön lintu juoksee veden pinnan rikki pommikasvit räjähtävät samaan aikaan laskeutuvat portaat kiipeävät pyhiinvaeltajat paljain polvin kontaten vieras puhuu kuin joutsen kylpee vauvanammeessa ui selälle ja menettää pohjan ilmasto lämpenee kasteen jälkeen hiljainen seurue nousee ylös järvestä kuin nainen käy supistusten aikaan polvilleen etukumaraan asentoon putkista liukenee rautaa lumopuun mukana sukupuuttoon kuolee valkoinen kukka ja sininen lintu kellarin täyttyessä tornit voivat pahoin ja ampuma-aukkojen hengitys tihenee mangrovejuurakko herättää orapihlaja-aidan satavuotisesta unesta

2010-05-29T09:29:00.001+03:00

Kuuntele. Kevät riistäytyy käsistä, vihreä tsunamiaalto.
Puiden sukusolut nenässä aivastellen aavistat seuraavan kappaleen,
syntymäpäiville pyhitetyt sunnuntait.

viesti

2010-05-28T09:43:00.006+03:00

oli seppä ja kotipoltto oli työväenlehdet pankkikirja keskiolutbaari huoltoasema ja pitäjä oli kylä ja kylänraitti pärehöylä tuppipotut olkaimelliset potkuhousut ammattimies kiertävä imurikauppias ja peileistä peruuttaen kenkien hoito yhden millimetrin käämilanka oli paperikirja ja kotiruoka matonpesulaiturit tukinuitto kiviholvisillat riihenpuinti hammond-urkuri savusaunoen työmoraali ja palvelu oli suolasilakat oli kotiteurastetut höyryveturit ja kansantanssit rannekello haaparuuhi hiidet ja himmeli oli köllit vastat vai vihdat missä on talonmies kysyy kriittinen journalismi aktiivinen devalvointi turkistarhaus pitkä saksa puskaradiotieto kalevalamittaiset talkoot ja kotitekoinen makkara

2010-05-27T12:19:00.005+03:00

Seison rannalla jotakin vialla,
tuuli mättää ja joutsenet hymyilevät uhkaavasti.
Tämän maailman nurkat luulevat olevansa minua viisaampia,
lähettävät viestejä, bakteereja, pölyhiukkasia, loiselämää,
monta tapaa säästää postikuluissa.
Millä vuosikymmenellä sinä asuit, kun kirjoitit minulle matalaa
puutaloa siellä täällä pari kivistä,
lakanapyykkiä ja paitoja kuivumassa, missä kuivuvat mustat
mekot joita he käyttävät, hevoskärryt ja kolme tehtaanpiippua.
Miten linnut koostuvat, äänet ja tuoksut joita siivet halkovat,
halkovajat, avatut siirtolohkareet ja kiven sydän.
Jos nyt kurkottaisin reunojeni yli valuisi käsistäni
hunaja, mutta tervainen ja paljastava
venyvä liimasidos kahden maailman välillä kutsun sinua
käymään pöytään, käymään maate, käymään vieraissa
että tuntisit minut paremmin ja olisit nälän syy.
Syy mastota saaret ja kutsua purjeet,
syy sinetöidä kirje sormenjälkitunnisteella.
Syy käydä verikokeissa ja todeta että kaikki on hyvin.
Mutta minä seison rannalla ja olen jotakin vialla.

2010-05-25T20:26:00.004+03:00

Alan tänään lapsuudestani ja kiipeän ylös kirkasta lasiseinää vauva syöttötuolissa yltäpäältä mustikassa nuori mies ja tauluteeveessä teinityttö alusvaatteisillaan peilin edessä tupeeraamassa tukkaa kännykkä kädessä jakkupukuinen nainen keittämässä kahvia vanhus liedellä neljävuotiaaksi söin tuttia kuusivuotiaana opin lukemaan seitsemänvuotiaana Tiina-kirjoilla leikittiin köyhää tyttöä ja nukke sai olla orpo sisar leirinuotiolla paistettiin kitaraa sairaalassa syötiin kissanpentuja aamiaiseksi talon tapaan kymmenen tyttöä laudalla langan laihalla synnytyssalissa vaihdettiin kesärenkaat isi ota koppi niin lähellä illat kun sulaa metallia valutettiin silmäkuoppiin valettiin tulevaisuus kuunneltiin tulevaisuus nähtiin iskelmiä ja kaikki ratakiskosta kravattiin niin kaukana aamut kun he istuivat samassa pöydässä

2010-05-24T10:06:00.006+03:00

ja lopulta tulee vuode joka on korkeampi kuin vuori raavit isommaksi aukkoa jonka läpi pahoinpidelty sydämesi hakkaa sinä teit sen ihan itse ihan itse huijasit itsellesi keväisen raikkaat vuoret vaikka piilossa tärisit hyvin ohuen kemian varassa annat pitkän nostaa sinut ilmaan likaisin kynsin nuolet ne puhtaaksi katsot maailma on hyvä paikka pudota

2010-05-24T09:12:00.006+03:00

Katsokaas olen kulkija kuun lapsen äiti aamutaivaalla kukkiva hopeinen sirppi korkearesoluutioiset sielut paperikorissa levoton sanoit että minun pitäisi harjoitella yksinoloa olla yksin tuntea yksin koko lintujen sekakuoro johon sormet liimautuvat kiinni kuin lapsi horisonttiin jonka olet virittänyt pyykkien kuivua yötuulessa maalatun valon kosketus kuumeisen lapsen ohimoilla et ole etsit sille sanaa mutta sanat karkaavat luoteeseen kuin sängyt ei-kenenkään maalle missä pyydät minua olemaan hengittämättä tämän säkeen verran pidättelemään kertomusta yöpöydällä palaa lamppu jotta näet miten rinta kohoilee ja kohoilevien rintojen mahtuessa maisemaasi et ole enää koskaan

2010-05-23T17:06:00.003+03:00

Oletko vielä surullinen hän kysyi ja silmille levisi raukean mansikan aaltomainen puna taidan olla allerginen rakkaudelle hän vastasi ja lapset syöttivät vattumatoja kielellään heinät vinkuivat ikkunan alla jokin toinen lapsi jolla punaiset shortsit ja ruskea teepaita tyttö vai poika minä lakkasin pukemasta lapsiani kun poikaa sanottiin tytöksi sillä tavoin minulla on sinusta hyvä olla että emme ole päivää vihaisia paitsi yötä päivää yksinään ja yksinään on ihmisen oltava kun puhelin soi äiti kun puhelin soi äiti kun tahdon sinun pelaavan kanssani afrikan tähteä pääsiäistiput ruukussa keskellä kesää sataa kieli ulkona hapan piimä tekee vatsalle hyvää mutta mitä tekisimme sinun vuotaville silmillesi

2010-05-15T07:56:00.015+03:00

Käännät asuntosi savista pohjaa auringonkukat tuoksuherneet ruusupavut odottaen kunnes suomuinen yö kääntyy aamuun ja avaat silmäsi et näe eteesi mutta ihosi tuntee maailman muuttuneen luot sen käärit sen kerälle pakkaat reppuun ja lähdet odotussalissa tuulee vielä yöltä vereslihaisena tunnet oma tuoksusi on ainoa mitä ajattelet on maailman kuoret repussasi kun ajalta ennen auringonlaskua tuttu ääni kysyy oletko myrkyllinen vai kuristatko paljasta leukasi paljasta hampaasi paljasta kaikkesi tähän kippoon fosfolipaasit hemorragiat proteinaasit vuoda itsesi kuiviin niin huoneesi kasvaa omenapuuta ja sommitelma on silmissäsi kiinni kuin hajumolekyylit kielessä

2010-05-14T19:13:00.003+03:00

Kuuntele. Ajattelen ainoastaan neljäsosanuotteja.
Kirsikat kierivät lattialle, syvänpunaiset kaupungit,
rakkauden tunnistaminen on sinulle suuri.

2010-05-12T17:39:00.004+03:00

Kuinka monta kertaa minun on sanottava sinulle hyvästi näiden kutisevien pilvien alla kun sääret ovat karvatupen tulehdus märkärupi maitorupi atopia punaisissa kohdissa tutkimme äärettömyyttä äänen kiertokulkua huomista ja tahdon kertoa sinulle miten tulppaanit ja ruusut ja syklaamit elävät sinun silmiesi tahdosta kun kevät on myöhässä ja räntä piiskaa mutta nyt aurinko erottaa meidät kuin pilviverho meidät auringosta eikä yö tunne päivän tulevan vaan jää maan vangiksi kuin itikanpurema ihoon

2010-05-12T08:01:00.007+03:00

Korvat kihelmöivät kevättä rinnassa pakahtuva eteinen hormonihyökyineen koko vihreä hiirimetsä tahdoit tehdä hänelle hyvin avata oven sanoa kiitos ja ole hyvä ja ilman muuta hän on tervetullut kutistuit katkeamattomaan virtaan ja kulkit ohi kuin lokit olivat takertua hiuksiin kiinni koska kanniskelit siellä leipäviipaleita sorsille kädet tahtoivat tuntea kasvun elämänviivojensa alla tuntea kevään hiekkalaatikolla ilon punaiseen lapioon tarttuvan pienen käden synnyttäminen pelotti häntä kuin hiekasta esiin kaivautuvan pääkallon silmäkuopista purkautuvat madot joita lapsi pelastaisi kuivumasta sateen jälkeiseen asfalttiin jota aurinko ja käskit häntä ajattelemaan lasinsirpaleita ja käytettyjä neuloja kun katsoit häntä ohi silmien eikö meidän ole hyvä näin

2010-05-11T18:06:00.002+03:00

Kuuntele. Suru on sammaleista kuivatettu,
taloksi tilkitty.
Jauhoa sormien väleistä.

2010-05-11T17:52:00.004+03:00

Kuuntele. Tänään kaikki kulkevat käsi kädessä.
Kevät roikkuu suoraan ohimoille pitkinä loiventavina pyykkikoreina.
Mitä siitä, jos lapset katkovat sinulle muutaman narsissin.

2010-05-11T16:02:00.004+03:00

Kuuntele. Mitä enemmän huoneita sitä vähemmän päiviä.
Keinovalon alla ajatus heräämisestä.
Keskipäivän sakka.

2010-05-08T17:38:00.005+03:00

Tämä on yksityiskerho vain tosi seikkailijoille
Juttua siivittää amputaatiosta selviäminen
Suhteeseen pitää mahtua selkä ja molempien tahto
Syöpään sairastuminen vaikuttaa myös seksuaalisuuteen ja parisuhteeseen
Jos tunnistaa merkit ajoissa
Pelastaa vai pelastautua
Kaukosuhteisiin liittyy monenlaisia ennakkoluuloja
Vaimoni neurologinen sairaus estää seksin harrastamisen
Tiedostan että minussa on jotain vialla
Leluja!
Kerron että sinussa on jotain vialla
Suremiseen menee ihan hirveästi energiaa
Itsetuntoni käy matalapaineella vieraissa
Mitä tehdä vilkkaalle mielikuvitukselle
Montako kertaa olet etsinyt hänen paidastaan vieraita tuoksuja
Stressi, uupuminen, työhuolet, lapset, likapyykki, tositv
Mitä tehdä kun mielikuvitus meloo autiolle saarelle tai kiipeää puuhun
ns. fantasia
On tietysti ihmisiä, joiden mielestä se on ruoan tapaan vakava asia

2010-05-02T17:35:00.002+03:00

Kuuntele äiti, katso, äiti, äiti!
Tahtoisit heidän unohtavan,
kun yön ja päivän välimaasto kukkii.

2010-05-02T17:33:00.003+03:00

Kuuntele lapset.
Sydän menee riemusta umpisolmuun.
Ääripisteissä kevät ja kevät.

2010-05-02T17:27:00.003+03:00

Kuuntele. Valkea. Näinkö.
Verkkosi toistaa päätä, venelaulu vasta tuulessa.
Katiskasta löytyy kuollut piisami.

2010-04-29T20:42:00.004+03:00

Nojaava tavun omainen kukkiva toiminto
Pilvenriekaleista piirtoheitinkalvo tavoitella sinne jonnekin
Pallosta purkautuu pieniä kiviä
Linnut palaavat ja ilmansuunnat kädelle
Sinun siltasi siellä kaukana toistaa ikuisuuden jokaiseen auringonlaskuun
Minulla vieraita kerroksittain, hiirenkorvien kuuloluut,
kaikututkimus ja pimeään karkaava sydän

Kymmenen pulloa rivissä

2010-04-22T19:10:00.002+03:00

Tämä liittyy tarinaan, jossa sydäntä punnitaan
olemuksen keveyttä kuvaavaa höyhentä vastaan
Syvä magenta kuvastaa rakkautta ylhäältä,
rakkautta, joka on synonyymi suopeuden
Mä oon tosi kauhuissani ku mun iskä rikko kerra pullon pöydän reunaa
ja uhkas sillä äitiä
Tuhansia viestejä: “Tämä on alku.”
Rakkautta ei saa pulloon tai piirtymään röngtenkuvaan
Rakkaus ja parisuhde ovat monimutkaista kvanttifysiikkaa
Sinä kaistapäinen et vain osaa vaihtaa suuntaa
Viina on katoavaa ainetta, se loppuu aina kesken
Se kallisti kellertävän sisuksensa tuijottamaan särkevää,
aidatulla alueella makasi satakunta ihmistä alusvaatteissaan
Nainen, metsästä mies ilman pillereitä
Niitä mustia ihmekiekuroita
Parvekkeella kymmenen pulloa rivissä täynnä tuhkaa
Kuuntele masennuslääkkeiden jämät vesistöissä
Suojele luontoa – suosi suomalaista hanavettä
Lohdutus suuntautui tuntureiden yli, purovesi haisi lievästi öljylle,
taivaan valojen kitoutuneisuus painui mieleeni ja kiipesin alas

Jossain siellä kaukana sinä teet historiaa

2010-04-20T14:05:00.005+03:00

Talot pursuilevat tonteiltaan, kun Oidipuksen silmät puhkeavat kukkaan.
Maa hautuu jalkojesi alla kuoriutuu kananpoika, pakkaat sen muoviin,
kuuntelet kuinka naapurin lapset hakkaavat patteria.
Siivoat huoneen päivässä, mutta ikäväsi ei valmistu ikinä,
pata kauden kasviksista, koti ilman laitoja, olet aina tervetullut
uneeni, valuu hiekkaa silmistäsi. Tänään kukaan ei nuku,
paitsi kaksi miestä pressun alla kaupan edessä.
Kuvittelen heidät toisiinsa kietoutuneena, toisella on isän kasvot.
Nousemme kukkulalle, vedestä, viinistä ja kyyneleistä läpimärkinä.
Minulla on viisi minuuttia aikaa kertoa kaikki ennen kuin esirippu aukeaa
ja kertoja astuu esiin.
Hänen sanansa ovat viisikymmentä tulppaania sinkkisangossa
kaksi kimppua kympillä täyttä vautia eteenpäin,
kaikki mikä on kerran alkanut.
Jossain siellä kaukana sinä teet historiaa,
silmät vuotavat verta, päivä kirjoittautuu mieleesi kukkivina kirsikkapuina.
Kolme ruokalajia juomineen, mitä me tiedämme simpukoiden seksielämästä,
Valtava vyöryy päälle spiraalimuodostelmassa, massasilmukat
kutevat syvissä vesissä. Tähän kohtaan iskee salama,
alkueläintuotanto käynnistyy, mutta olemme löytäneet lääkkeen sitä vastaan.
Voi sinä onneton, sanoo Iokaste.
Nousemme saarelle, vedestä, viinistä ja kyyneleistä läpimärkänä.
Uppoava laiva pulputtaa hetken ennen vajoamistaan, mitä ottaisit mukaan?

2010-04-19T21:22:00.002+03:00

Kuuntele, se on pyhä, sula, sinetti,
laulu, jonka hyväksyt, kuulet kohoilevan rintasi läpi.
On pysähtynyt metsä.

2010-04-19T21:20:00.001+03:00

Kuuntele. Tässä metsässä palaat lapsuuden
maailman keskipisteeseen.
Muratit kierätävät runkoa. Hännät, hiukset, käärmeet.

2010-03-26T18:50:00.003+02:00

Kuuntele. Muistot kaikuvat,
yksinäisen vimman meteorikuuro sataa joet renkaiksi.
Meri kovertaa rakkainpansa käsiisi ja syöt.

Asetelma

2010-03-19T16:50:00.008+02:00

Jossain lihaskireyden ja migreenin välillä, muurahaiset
hermoratojen tuonpuoleisuudessa, kuulet
huulet, kädet
viipyvät tuhansien kilometrien yli.
(Kirjarovioiden tuhka rehevöi puutarhassasi.)
Sinulla on taakkasi kuin sudenkorento, jonka siivet
tahtovat leikata hiuksesi, antaa hiuksesi kuin lautasella, tukehdu.
Tai neidonkorento, joka taipuu kaarelle verkkoasi kohti, syö.
(Hyönteisten massa versus ihmisen massa.)
Epämääräiset ajatukset poliittisuudesta, joka solmii
rusetit kenkiisi. Antaa sydämen särkyä,
solmii ja polttaa, liivisi, polttaa ja solmii, siipesi.
Vatsasi on kehräävä hyönteinen, asetelma myötähyvää ja myötähäpeää.
Tahdot pysäyttää sen ajatukseksi ikuisuudesta,
mutta sitä sinulla ei ole.
(Hetki on hämähäkki sänkysi päädyssä, sillä ei ole lupaa elää.)
On särky, jota puhuttelet kuin yöllistä vierasta.

Tuli

2010-03-11T16:18:00.006+02:00

Rakennuksetkin voivat olla eläimiä.
Ei ole helppoa olla talo.
Tuli kohoaa suojaksi taivasta vastaan.
Vanha rakkaus palaa nuotiossa tuntemattomaksi möykyksi.
Vedät äkkiä kätesi pois ja häpysi.
Miten se voi olla vahinko, että kulho rikkoutuu.
Miksi posliini tuli muotiin joitakin vuosia sitten.
Poltinmerkki painautuu käteesi, hymyilet kuin silloin ennen.
Pakkasella nurkat paukkuvat, tahtovat paljaita rintoja.
Kunpa meillä olisi puutarha,
saataisiin kukkia ja porkkanaraastetta,
puutarhakoiria, puutarhakissoja ja puutarhapapukaija.
Nouset ylös tuoliltasi ja laskeudut sokeaa rinnettä alas,
hyönteisten valaisemat sohvaryhmät odottavat hunajaa.
Minkä väriset kädet kimalaisella on,
minkä värinen on halu.
Vanha rakkaus hyväilee sinut, vaikka et tahtoisi.
Lapset järjestävät huoneensa punaiseksi ja tahdot:
saadaanko me hienontaa tämä koko asunto.
Talo polttaa kivijalkansa sinuun, joka nojaat, sulaa:
kyllä minä sinut tunnen, siipipeilisi ovat liekeissä,
ja tulet, ja tulet.
Verhot syttyvät, itsestään selvä huone.

2010-03-06T18:14:00.002+02:00

Kuuntele. Hiukset putoilevat lattialle,
verkostoituneet sanat:
kala, kaukoputki, käärme. Sateenkaari, salmiakki, napanuora.

2010-03-06T18:08:00.000+02:00

Kuuntele. Sukupuuttoon kuollut järsii reisiluuta.
Kaupunki kohoaa suojaksi menneisyyttä vastaan.
Sinulla on nyrkki, nyrkissä kivi, kivessä kukka, kukassa mikrosiru.

2010-03-06T17:58:00.003+02:00

Kuuntele. Tykit mylvivät,
mobile pyörii kuin tulevaisuus vauvankorin päällä.
Kahden kilometrin syvyydessä on niin syvällistä että ajatuskuplat kuolevat.

2010-03-04T16:10:00.006+02:00

Kuuntele. Tahdon olla sinulle rehellinen.
Hiki, öljy, sokeri.
Kadehdin oksien terhakkuutta kurkoittaa ylöspäin.

Huimaus II

2010-03-04T15:45:00.005+02:00

Kävelet vetten päällä,
mitä se merkitsee että se on jäässä.
Lumiauringon sokaisemat massat liikkuvat kättäsi kuiskien,
jalkojen alla ratisee yön yli seisonut sokeus.
Kosketat minua kuten nukkuvaa, viipyen näissä samoissa

ajatuksissani teen kaivauksia kaipuuseen jota ei voi nimetä.
Tuhannesti olen värissyt sinun ja sinun ja sinun,
ei sen tarvitse olla täysi.
Niin minä vajoan ja vajoamisella on ohimoidesi nimi,
sairaat äidit kantavat sairaita lapsiaan kituvilla lanteillaan,
sitä varten he ovat olemassa, on otettava kaikki merkit
todesta joka ikinen hangessa vaunuja työntävä mies.

En osaa nimetä tuoksuasi,
muumeista tutut hahmot riepottelevat kylää,
Haisulilla on pesä pienen puun oksalla, mutta hän ei osaa kiivetä.
Sanat piirtävät puut täyteen oksanreikiä näillä muiston heikentämillä.
Elokuvassa mies hukkuu juoksuhiekkaan, olet sen minulle velkaa.
Olet minulle velkaa sen ja pohjattoman juopumuksesi ahdistua
jokapäiväisistä näyistä
kudot helmiäisevää verkkoa minun jäädä kiinni
ja pakenet kuin meri voittajan kasvoilta.

2010-03-02T18:35:00.003+02:00

Kuuntele. Tämä tango on märkää asfalttia.
Joet hapuilevat toisiaan, seinät yhtä nahkaa.
Matka on ottaa kiinni ja jäädä kesken.

2010-03-02T18:35:00.001+02:00

Kuuntele. Minä kyyhötän rasvaisessa hiekassa
ja otsani on kuuma, sulamaton möykky.
Tämä on kuin jokin sairaus tai toivotus tervetulleeksi.

2010-03-02T18:31:00.001+02:00

Kuuntele. Kirjoitan sinulle kirjeen.
Sillä on hyvää maata ja lepuuttaa pyhiin vaellettuja kantapäitäsi.
Yritän välttää pitkiä sanoja ja lentokoneita.

2010-03-02T18:28:00.002+02:00

Kuuntelen kuinka vesi viileiden käsiesi alla odottaa yötä.
Tuhansien riikinkukkojen samanaikainen soidintanssi,
mutta sille sinä et lämpene.

2010-02-11T15:54:00.004+02:00

Kuuntele. Mielihyvän rajattomuus ravistelee sinut läpi
kuin poppelin untuvat myöhäiskesän tuulessa.
Vain sinä voit olla näin lämmintä, näin kylmää.

2010-02-10T20:21:00.002+02:00

Kuuntele kuinka varjot kuin kissa, hämärä yhteys pimeässä,
kaksi kättä toisiaan varten ja kaksi ylimääräistä, tunnistamaton,
kaksikymmentä houkutusnaista ja samat omistajat.

2010-02-10T20:11:00.002+02:00

Kuuntele. Merivirrat kuin kivet kolisevat toisiaan vasten.
Sinulla on viiniä lasissa juuri sopivasti solvaamaan jokainen
joka tahtoo olla ystäväsi. Joka.

Heijastus

2010-02-05T11:18:00.004+02:00

Vaikka minä puhuisin enkelten kielillä,
päästäisin kaiken sanan irti ja tuulen riepoteltavaksi,
en saisi kuullakseni tämän enempää,
lumeen koteloituneet sanat,
kantaa kohtua kuin lohtua.
Valuttuaan läpi yön kotiovelta avautuu erämää,
sudet ulvovat pakkasessa, todellisuudessa
se on vain naapurin laiska koiravanhus ja jänis jossain
tämän elämän ulkopuolisessa talvessa.
Katselet minua ja mietit pitäisikö veitset piilottaa,
vai onko vain oikeus ja kohtuus jos mitään
antamaton hymy lipeää ja meri on mettä sakeampaa.
Pitäisikö piilottaa kaikki
lääkkeet, jotka estävät meitä kasvamasta aikuiseksi,
kiihkeät juonen käänteet, viittaussuhteet ja hämmentävät loppukohtaukset.
Voin kertoa sinulle, että olen vain juonut liikaa kahvia
eikä käsieni tärinä johdu sinusta. Ei viime yöstä,
joka tuijottaa edelleen vaativasti kuin säähavaintopallo,
havainnoi pilvien muotoja kuin lapsi,
näkee koirassa lehmän ja kalassa äidin.
Hornettien raapaisujäljet ovat nuottiviivasto
ja aurinko suuri kultainen aaria, jota ei voi nähdä, vain kuulla,
kuinka kasvit yhteyttävät ja kohtu
nieleskelee punaisia kyyneleitä.
Siten minä olen helisevä vaski ja kumiseva symbaali,
jonkun toisen rakkauden rakkauden heijastus.

2010-02-03T17:15:00.002+02:00

Kuuntele. Silmä kuiskii yön läpi, punavihersokea.
Kosketat minua syvään eikä aika silti uhkaa loppua.
Tilanteet kasvavat kuin puolukat.

2010-02-03T17:06:00.002+02:00

Kuuntele. Meri rupattaa sinulle tarinansa.
Kuvittelet, että se on jotain valaan kaltaista ja korallit.
Mutta se vain pimenee metreittäin ja pureskelee uponnutta laivaa.

2010-02-03T16:56:00.002+02:00

Kuuntele tragedia, kuinka se kalastaa.
Olet siima ja kohoava hengitys, alkusyötti, keski ja loppu.
Tunnet olevasi yksin, mutta se on valhetta kuin keskikesän yö.

2010-01-31T18:40:00.004+02:00

Kuuntele. Vaari, löysin viittasi.
Kello on jo paljon.
Sinun täytyy pysyä autotallissa.

2010-01-30T09:34:00.002+02:00

Kuuntele, jää
hyväiset.
Avannosta löytyy hukkunut koira.

2010-01-30T09:28:00.001+02:00

Kuuntele lumi.
Pihlaja ei kanna kahta taakkaa.
Ylväs kuningatar tappaa pakkasyössä.

Kuumeinen yö

2010-01-29T15:24:00.005+02:00

Minulla on sinuun syvä vaikutus, päivät kuin kastehelmet, kuivuvat.
Tanssimme hetken onnellisten päivien alla hiekka kengässä hiertäen,
kiertäen tämän akselin ympäri, joka meidät erottaa.
Rakastunut tulvii vivahteita, oksentaa hautakuoppansa imeläksi,
niin minä tahdon satuttaa vuodet kypsiksi sinun ohjailla omenoitani.
Nyt viimeinen riippuu puussa kuin pakastekuivattu heinäsirkka
täynnä olemisen tyhjää siritystä, joka on vain muisto,
sanahelinää jonkun toisen hautajaisissa.
Sitä kutsutaan pieneksi kuolemaksi,
kun aivot hetkeksi tyhjentyvät kaikesta muusta.
On lankeemus ja sen jälkeinen raukeus, oi
kosketa minua henki, kosketa kirkkaus ja anna
lupa toivoa liikoja ja pudota korkealta, se on uhraus,
viisi leipää ja kaksi kalaa, jotka sikiävät mullastaan appelsiinipuita,
siemeniä, jotka tahmaavat sormet teemaksi.
Jos minä olen vedenpaisumuskertomus,
taivut puoleeni kuin emoonsa leimautunut sateenkaari.
Jos minä olen suunta ja tarkoitus,
sinä olet haparointi pimeässä leijonan pesässä.
Jos sinä olet kuu, minä olen ihmissusi.
Sinä olet kuva, jota vasten painaa huulensa, puraista
kuumeinen yö, joka nojautuu alastomaksi varjoksi.

2010-01-29T08:21:00.006+02:00

Kun maailma hautaa rosoiset kätensä jalkoväliini
painan pääni sinun syliisi.
Minun on nälkä,
mutta sinä väität, että asiat kupertuvat päinvastaiseen suuntaan.
Silti se kasvaa ja koskee.
Tahtoisin puhkoa sinut irti näistä ehdottomuuksista,
että vain virtailisit ja kuuntelisit minne kehosi sinut haluaa.
Että koskisit vyöryvänä, et koska tämä asetelma niin vaatii.
Kultaköynnös vaeltaa loputonta irtolaisuuttaan,
seinistä roikkuu jokunen ylimääräytynyt hengityksen riekale.
Tiivistyminen on ilmeistä, karehdit, en esitä tuntevani kasvojasi,
unelma kuin isokokoinen neula ja sinä läpipääsemätön kangas.
Pöydällä kuihtuva syklaami,
huuliin syöpyvä kasvamisen ankaruus.

2010-01-27T18:13:00.005+02:00

Alkuperäinen tahtoo rakastella sinut läpi.
Oppia kuin kirjan tai huonekasvin,
millä syklillä kukit ja milloin tahdot kuihtua.
Pinoccion nenä kasvaa,
mutta tähti ei toteuta yhtäkään toivetta.
Lapsen piirroksella on monta kättä, tarttumapintaa,
erämaapäivä. Älä kerro minulle enempää,
minulla on niin monta pesäpuuta ettet luule.