Minulla on koti jokaisen meren rannalla.
Lempeistä esine -ja värimaailmoista syntyy harmoninen kokonaisuus.
Rantaviivoista syntyy jotain laajuista, jonka omistan ja seuraan sormella.
Takapihalla lojuu hiekkaan haudattuja ruumiita, nuoria ja kauniita,
rakennamme terassit niiden hartioille.
Sytytämme kynttiöitä, kuin muistaisimme onnettomuutta.
Huomisessa kodissa kostautuu kaikki, jonka tapahdun tänään.
Erityisesti simpukoiden sisustus on mieleeni, vaikka olen allerginen
nilviäisille, nyt on teidän vuoronne pelastaa delfiinit.
Minä tarvitsen jokaisen vuoteen, jokaisen aallon joka kaipaa maata.

Isä painaa sormensa muovailuvahaan.
On vihreää, sana kasvaa neljäkiloiseksi ja on vieläkin vihreämpää.
Käsikynkkää kantokopan kanssa kiiruhdatte Beetlehemiin,
mutta lapsi ei tahdo seimeen makaamaan.
Niin sinä synnytät tämän kaupungin, ruokit tätä kaupunkia, oksennat
kuin lintuäiti huutaviin suihin, viemäreihin.
Sylit menevät sekaisin ja itku päättyy tasapeliin.
Kudot hiuksistasi verkkoja kaupungin aukkopaikkoihin
ettet hukkuisi sen määriin.
Odotat sanaa.
Odottaessa muovailette aurinkoja ja alastonpatsaita,
olette niin läpikuultavia, että menette tasan,
katselette vaha-animaatiota ja lapsen sänky siirretään omaan huoneeseen.
Huone viheriöi, kun ihailette nukkuvaa lasta,
kolme tasokasta yön vihreässä sylissä, kolme neljä viisi virtaa kaupunki.
Sormet painautuvat sisään ja kääntävät virtanapin hyvälle.
Sormet on parasta pitää puhtaina nuolemalla ja
pistää jokaiseen reikään mikä seinästä löytyy.
Muovailette vihreitä tiikereitä ja monta muuta raakiletta,
eläimistä kasvaa merkitys kuin lapsen muovailema käärme
ja menette uudelleen tasan.
Valo on auringon pissaa, kertoo lapsi.

Rohkea ruumis asuu huoneessa eteenpäin

Olen tapetoinut huoneeni,
sekoittanut liisteriä sormin etsinyt sattumia,
antanut käsien huokaista, niin koskettava koostumus.

Olen tapetoinut huoneeni monilla kerroksilla
paperia, kankaista, kuultavaa, kiiltävä, raapivaa, samettista, mustaa
lateksia unohtamatta kirjoja, maalattua aaltopahvia,
pitsamainoksia ja kärpäspaperia.

Olen sisustanut huoneen tarinaksi,
liisteri huokailee seinissä on kuhmuja, tahroja, jalanjälkiä ja kirjoja,
niillä on maapallon ja kasvojen kieli, sormivärisormet.
Seinät koskettavat minua, vahaliidut.
Rohkea ruumis asuu huoneessa eteenpäin.

Katossa on kerroksittain puuta, pahvia vaneria oksanreikiä,
ruuvinkannoista hampaat, jossain roikkuu kokonainen kanto,
juuret harjaavat hiuksia siellä missä kieli nuolee kattoshakkilautaa,
ruskeavalkoinen sokeripalaruudukko kihisee muurahaisia.

Liisterissä marmoroidut sormet tulevat kantoapua.

Lattialla kiehnää segmentti, joka ei ole vuosiin tarttunut sukanpohjiin,
lentänyt tuulen mukavassa. Muistellen, puistellen, mattoja,

kielen kutomia laattoja. Minä tahtoisin

pyöreän huoneen, että saisin kiipeillä niin kuin moottoripyörät kiipeilevät.

Sillä minulla on rusinan kaltainen sydän kattona, se sykkii
niin kuin kuivuneet viinirypäleet kielen liisterissä sykkivät,
propralin vaikutuksen alaisena seinät hengästymättömässä rytmissä seinät

niin kuin vaahto valuu lasista yli, niin liian nopeasti kaadettu maalaus
ylittää huoneen rajat.

Luojankirkkaana aamuna
                                                          Pahan lääkkeen sä sokerilla makeaksi saat.
ihosi on sileä,
                                       Totuus on että lääkkeet sopivat yllättävän hyvin yhteen:
kantapäät eheytyneet
      atarax, xyzal, efexor, risperdal, xanor, voltaren, sirdalud, cerazette, cipralex,
ja uit arkin päästä päähän.
             bioterrorismi, lääkeyhtiöt, lääkkeet, pandemia, rokotteet, sikainfluenssa,
Kasvat musteen ja veden hämärässä yhteydessä,
                                                               kauneus, totuus, hyvyys, toimintaohje.
mutta aallot etsivät vain niitä jotka hengittävät itse.
                Hän on löytänyt filosofiasta totuuden, jonka avulla on mahdollista elää,
Kadotat itsesi jäljettömyyksiin,
                                                                             niin se maistuu parhaimmain.
ja nielaiset itsesi pohjaan.

Hänen veljiensä valo on niin suunnaton, että hän kätkee silmänsä syklaamiin, joka keittiön pöydällä odottaa häneltä huomiota. He vaativat menestyäkseen melko pimeää läpi vuoden. Lämmin ja kuiva huoneilma tekevät heidän sydämensä rajattomiksi kuihtua, eikä sydän ole hyväksi kenellekään. Pöydällä ovat myös viinipullon korkki, korttipakka, lusikka ja sorminukke. Ilman sydäntä häntä olisi raskaampi kantaa, mutta kantoapu ei ole hyväksi kenellekään. Hän katsoo lamppua. Öljyn vähetessä se ottaa hurjan mittasuhteen ja hänen sormensa laukkaavat pitkin anopinkieltä, pitkin kuurupiiloa. Jotain pitkää ja liukasta soljuu ja hän tuntee suunnatonta tarvetta osoittaa ajatuksensa jollekulle. Ripsiväri kutisee silmissä kuin hän olisi valvonut tai olisi vieläkin kosteampaa siellä seuduin kuin onkaan. Nukke pyyhkii sen siellä missä sormet vielä etsivät siirtoa. Ne esiintyvät kaikella hänen eteensä asetellulla ja tuplasiirtoja on paljon. Ässäkorkki, lusikkanukke, sormipakka, korkkisormi, sormisyklaami. Kaikki parit ovat tuplasiirtoja, hän ajattelee. Hänen veljiensä valo on niin suunnaton. Sydäntä kätkee enemmän kuin mitä hän vielä hallitse. Hän katsoo sen diaesityksenä ja kätkee silmänsä syksyyn.

Pyörtyilen ristiin rastiin, kuinka omaperäinen ote maahan.
Virtaavassa vedessä on vaikea päästää ihostaan irti,
ote on pohjakivien satunnainen kosketus kun jalat hädin tuskin yltävät pohjaan.
Toisaalta polttaa hiekka, menee kenkään, onnuttaa. On mutaa.
Pyörtyilen itseni kanssa kuin karhunpojat painivat, puolukat.
Miten niitä perattiin kuin olisi etsitty kultajyviä lemmenjoella on

varpaat tukevanpohjattomassa,
muutama kivi siellä ja tuolla, välimerkkejä peruskallion tarinasta.

Kuvaa minulle jokin elimesi.
Kasvien sukusolut liittyvät tähän monin tavoin.
Kasvien nouseminen merestä maalle.
Kivikunta kasvikunta eläinkunta, pyörryttää,
jääkausi on myöhässä kuin kuukautiset, ihmiskunta henkikunta.
Tähän liittyy jotakin toiveikasta, kuten viikinkien hautausmenot,
kun vesi palaa.
Ja kytevät turvesuot. Lakat ja karpalot.
Odotettu lapsi on sävy jonka aavistaa mustikan punaisessa vihreässä.
Miten mekin kypsyimme eri tahtiin, kunnes opimme kävelemään
samassa rytmissä. (Uni tuli uni tuli)
Kunnes opimme uimaan käsityksin, virvatulet.


Katille.

Edelleen tahdon kertoa sinulle hyönteisistä.
Suruvaipat kokoontuvat mahlaa vuotavan koivun äärelle kuin magneetin vetäminä.
Magneetin vetäminä juuret rakentavat arkkipelagia,
sivusta vedettävää vuodesohvaa.
Haapaperhonen on mieltynyt hevosenlantaan ja mätänevään rantaliejuun.
Sinä pureskelet palan omaa nahkaasi päivässä,
kiemurrat kuin toukka haapapuussa, nahistut,
kynsit kantapääsi verille, jotta siivet, peset punastuneet sormesi suussa,
puussa annat itsesi ilmi kutisemalla ääneen,
kunnes eräänä päivät olet syönyt itsesi loppuun ja kuoriudut,
Palava perhonen, Perhonen lasikuvussa, Uralin perhonen.
Sinussa on huone ja huoneessa sänky ja äkkiväärä häkki.
Sinussa on luonne.
Sinussa on istutus.
Sinussa on häkki.
Riikinkukkokehrääjäkoiras lentää tuoksumolekyylien perässä,
tuuheista, sulkamaisista tuntosarvista on hyötyä,
tuuheissa, sulkamaisissa kulmakarvoissa on charmia,
tuuheissa sulkamaisissa hiuslaitteissa on viehkeyttä, jota vastustaa vain kieli.
Istutat haavan platoniseen tyyliin, narahdat savesta muotoillun kuvan.
Parin viinilasillisen jälkeen kykenet kolibrimaiseen medenkeruuakrobatiaan,
sinuttelun argeologiaan joka on vain ruumis,
lepatat sen edessä, toivot unohtavasi heti huomenna, lepatat ympärilläsi
usvaa, joka sopii juuri tähän. Kuten valtavan kokoinen pääkallokiitäjä,
huriset ja vingut kimakasti.
Pyydät nähdä perhosen, joka kävelee sulokkaasti.
Pyydät nähdä perhosen, jolla on perusturvallinen olo.

Painajainen

Kutsut mustaa lintua rinnan päälle unta,
lasta kiertämään lähdettä sylissäsi.

Kuolleet oksat voi poistaa kesälläkin

Hetki ennen ruskaa aurinko käy ylitsevuotavaksi,
aurinko käy muistavaksi ja pimeät illat erottuvat massasta joka aurinkoa
kiertää, rakentaa legoukkoja, käy sirkuksessa ja pukeutuu valokaapeliin.
Kivun perusteella sydänfilmisi on liian tasainen.
Kivun perusteella yöunesi on liian tasainen.
Kivun perusteella jatkopaikka valittiin väärin
ja kaupunki oli liian valmis.
He rakentavat siltaa, sairastavat hengityksestä toiseen.
Akrobaatteja löytyy jokaiselta ikkunalaudalta,
sydämiä, joiden rytmi on valmiista raskas.
Jokainen pärjää kahdella pallolla, osa kolmella, mutta miten pärjätä tällä yhdellä.
Se toistuu ja enenee, nostattaa aaltoja, jotka laantuvat latvojesi kumaraan.
Miten voit tänään, kun värit kipuilevat silmiisi,
kun sydämesi kuivuu parvekkeelle unohtuneessa multapussissa.
Miten voit, kun alimmat oksasi leikataan.

Sinulle, joka rakastat pelätä pimeää

Öisin saatan unohtua jumalalta, joka päivisin minussa kiehnää,
kysyy lupaa saattaa tietooni eräskin asia,
että ihmisestä on moneen luumupuun lannoitukseen,
moneen päin karjalan mäntyä juostuun katakombiin,
moneen napakymppiin osoitteessa inhimillinen.
Ja tämä on osoitettu sinulle, joka rakastat pelätä pimeää.
Ja se synti suuri surkia kun särki kuoleman.
Se odottaa minua tikanheiton päässä ja mieli on paksuna sinusta.

Prunus domestica

Istuta minulle luumupuu, sellainen pieni ja terhakka,
että minä olisin kevyt ja humuspitoinen maa,
että talvehtisin hyvin ja kesän päätyttyä hedelmöisin sankokaupalla.
Että varjosi huoneessa saisi muuta tekemistä, ja teräsmiesten painiessa
löytäisit kieleltäsi luumunkiven, sanoisit:
miten pieni ja terhakka ilta, juuri sopivan kokoinen astua sisään.