Kävin matkalla löytämässä vastauksia. Runo syntyy "lukemalla väärin". Vastaus tuntuu hakevan muotoaan samaa kautta, vaikkakin vastaukseksi lukemisessa näyttäisi vahingon sijaan korostuvan halu ja yritys lukea itsen kautta.
Lainaan itseäni, siis toistan: "Minut tuuli kaataa. Tai kantaa. Pitää tehdä valintoja. " Siinä se on osavastaus. Osatotuus. Tähän päivään. Eilinen oli runo, toissapäivä runompi. Tämä päivä ei vielä ole.
Mikä kysymys on. Sillä ei ole merkitystä. Elämä on yksi iso retorinen kysymys.
Muutin taannoin toiseen osoitteeseen. Sillä ei ole merkitystä minne. Tämä minä runnoo ja runoltaa. Toinen minä suoltaa ja sovittaa. Sovittautuu. Niinpä. Vyöhykkeen piti olla vapaa, muotiton, muoditon, rajoitteeton, tila räpiköidä ja panna vastaan. Eihän se niin mene, ei vapautta voi perustaa. Rooli on vankila, siinäkin tapauksessa että sitä yrittäisi kirjoittaa auki.
Runokin on rooli.
torstaina, huhtikuuta 20, 2006
Tämä ei ole runo
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Vapaus voi olla kultainen häkki. Se voi olla myös ilmaista ja ansaitsematonta. Vapaus on totta,kuitenkin.Riippuu tietenkin mistä halutaan vapaaksi pyristellä. Köyhä on vapaa materian orjuudesta,rikas on vapaa nälästä. Vapautta ei ole missään muualla kuin omassa mielessämme. Free your mind and your ass will follow...
Sanoit toden sanan pikku Iida. Se on Eemelistä en muista mistä.
Välillä tuntuu, että ajatuksen vapauskin on vain silmän takaista lumetta. Vaikka olisi ilman lapsi, ilman ääntä ja tuulta. Hiljaa.
Lähetä kommentti